Tässä olen minä. Minun kaksi hyvin erilaista puolta.
Olen umpeen parsittu säkki. Säkin ulkopuoli kuvaa sitä minää joksi synnyin. Sitä minää, joksi yhteiskunta ja laki minut luokittaa. Se minä millaisena minut nähdään. Säkki on surullinen, masentunut, vihainen. Säkin ulkopinta on vailla positiivisia tunteita.
Surullista tässä on se, että säkki pysyy suljettuna :(
Säkin sisällä on todellinen minä. Se minä joka oikeasti olen. Siellä on rinnaton ja kohduton minä. Minä, joka on iloinen jokainen hetki. Minä, jolle elämä on onni ja onni on elää. Säkin sisällä on se minä, joka nähdään väärin ulkoisten ominaisuuksien takia. Minä, joka stereotypioidaan sen takia, että passissa lukee FEMALE. Ja sen takia mille näytän.
Minälle sanotaan: Kyllä sinä totut. Kyllä sinä vielä haluat. Säkin sisällä olevalla todellisella minällä ei ole itsemääräämisoikeutta eikä oikeutta omaan kehoon.
Tuleeko koskaan sellainen aika, jolloin säkkikin saisi apua? Jolloin säkki voidaan ratkoa auki ja minä, todellinen minä pääsisi auringon valoon ELÄMÄÄN?
VOUS LISEZ
Kun Dysforia iskee / Dysphoria Diary
PoésieMitä jos muut ihmiset näkisivät sinut ihan erilaisena kuin sinusta itsestäsi tuntuu? Miltä tuntuisi elää väärässä sukupuoliroolissa? Kuinka vaikeaa olisi kun oma keho ja sen toiminnot eivät tunnu oikeilta? Sukupuolidysforialla tarkoitetaan sukupuol...
