//Paradise//y/n x Aleksi

Verta kirjalla

Y/n
————
Istuin yksiöni lattialla. Yksin. Olen melkein aina ollut yksin. Huomioi melkein. Oli yksi poika, kun olin ehkä 13. Hän oli ainut ystäväni ja hän oli minulle tärkein asia maailmassa, mutta hän muutti ylä-asteen loputtua opiskelemaan jonnekin muualle ja niin minusta tuli taas yksinäinen. En ole tavannut poikaa pitkiin aikoihin. Olisi mukava tavata.

Kyynel tippuu päiväkirjalleni jota pidän sylissäni auki. Olin alkamassa kirjoittaa kirjaan, kuinka taas yksi elämäni tylsistä hidaskestoisista päivistä on ohi. Taas yksi päivä lähempänä kuolemaani. Sitä päivää minä odotan kuin kuuta nousevaa. Elämälläni ei ole päätä eikä häntää. Olen ylsi iso erakko. Muut ovat varmaan tälläkin hetkellä juhlimassa. On syksyinen mutta lämmin ilta ja on perjantai. Vieressäni maassa on keittiö veitsi.

Pitäisikö viiltää ranteet auki?

On kysymys joka on päässäni erittäin usein. Ehkä jopa huolestuttavan usein. Niin se vain on jos ei ole kavereita on vaikea pysyä kasassa. Tai ketään muutakaan tuki henkilöä. Olin vielä vähän aika sitten vanhempieni kanssa väleissä, mutta kun he kuulivat ongelmistani he sanoivat minulle vain että he haluavat normaalin tyttären. Silloin romahdin. Elämäni ainoat tukipilarit lähtivät, noin vain. Siinä hetkessä olin kuin rotta. Rotilla ei ole elämässään mitään, pilaavat vain muiden elämät kun tulevat putkiin ja saastuttavat putket.

Päiväkirjalleni tippui veriläikkä ja toinen ja kolmas. Olin ottanut veitsen. En pystynyt enään hillitsemään kasvavaa ahdistustani sisälläni, se oli räjähtänyt. Itkin kuin pikkulapsi ja käteni valui verta. Muistan kaikki kerrat kun haavani on tulehtunut kun olen unohtanut puhdistaa ne.

Katson kuivunutta verta kirjallani. Mieleeni pomppaa idea. Olen nähnyt tiktokissa yhen runon jonka muistan ulkoa. Se on niin henkilökohtainen asia jossa siinä puhuttiin. Kirjoitan veriläikkien viereiselle sivulle runon.

Vain yksi viilto.
Lupaan sen.

Pitää vain keksiä
Parempi piilo.

Aika juoksee vaaka laudalla.
Entä jos joku näkee?
Mitä jos seison jo haudalla?

Vain minä tiedän totuuden
Muut juoruja
Muiden kertoneen.

Kauaa en enää odota
Pelastaajaa
Parempi elämä
On jo ovella.

Kirjoitin ja samalla sain parit kyyneleet tiputettua paperille. Päiväkirjani on jo ihan rapistunut kaikista kyyneleistä mitä olen sen sivuille tiputtanut. Ja päivä kirjani on myös maailmani salaisin asia. Jos joku lukisi sen kokonaan. Hän pääsisi mieleeni syvimpiin kolkkiin. Ahdistaa pelkkä ajatuskin. Tässä kirjassa on jo monelta kuukaudelta tavaraa. Asiaa joka on tullut mielestäni. Kaikki huoleni, murheeni, ahdistukseni, olen purkanut näille sivuille. Se on hyvin salainen.

Joku varmaan miettii että miten minun kaltaisella luusereille voi olla töitä, joten niin minäkin ihmettelen. Mutta minä olen töissä yhdellä Helsingin levykaupalla. Olen vanhojen levyjen myyjä. Kyllä kaupalle tulee välillä joitain uusia uutuuksia pienissä määrissä. Usein minulta kysytään esimerkiksi blind channelin levyjä. Ja on meidän ylempi taso joskus hankkinut niitäkin.

Työnnän päiväkirjani keittiössä olevaan lokeroon. Kävelen vessaan ja puhdistan kädessä olevat haavani. Tämä asia jos joku on kamalaa. Vihaan kirvelevää tunnetta kädessäni. Kamalin tunne ikinä. Laitan puhdistettujen haavojen päälle sideharsoa. Päälläni on musta toppi. Pehmeä. Mukavin toppi johon olen ikinä koskenut. Jalassani on harmaat kollarit.

Otan itselleni leivän kaapista ja istun sängylleni. Ruokahaluni on lähtenyt mutta tiedän sen jos en syö kuolen. Se ei kyllä haittaisi mutta en haluan kuolla sillä tavalla. Laitan pitkät mustat hiukseni löysälle nutturalla ettei ne tulee eteen. Avaan telkkarin ja alan katsomaan voice of Finlandia joka hyppäsi silmilleni. Osa laulajista on todella surkeita, kun taas toisten ääntä kadehdin. Kadehdin oikeastaan monia ihmisiä monissa asioissa. Yksi huono puoli itsessäni on se että en osaa rakastaa itseäni. Pienestä asti minulle on sanottu että olen vääränlainen ruma enkä ikinä sen jälkeen ole osannut rakastaa itseäni.

Olen noin 166 senttiä pitkä ja en omista paljoa muotoja. Olen erilainen kuin muut sanoin sen jo. Ainut toiveeni olisi elämääni ihminen joka välittäisi.

Käyn sammuttamassa valot ja suljen silmäni, nukahdan.
———————————————————————————
Noni qlotin sit taas uuden kirjan sori. Tuli vaan super hyvä idea jonka haluan toteuttaa.
-Maiju<3