//Paradise//y/n x Aleksi

Poika

Y/n
———
Kävelen pitkin Helsingin katuja. Eilen satoi vähän vettä, joten maa on märkä. Olen matkalla töihin. Kelllo on 6 aamulla ja on maanantai. Taas yksi uusi syy tappaa itsensä. En kumminkaan tällä sekunnilla ryntää sillalle, vaikka voisin. Otan pitkiä askeleita kohti kauppaa. Olen taas aamuvuorossa ja ensimmäisenä paikalla. Minulla ei ole autoa joten kävelen taas.

Tänään tulee puolelta päivin uusi lasti bc cd:eitä. En ole tutustunut bändiin. Tiedän ainoastaa että laulajien nimet on Joel ja Niko. Vaikka en bc jäsenistä tiedäkkään on soittolistallani pari bc biisiä.

Pian edessänikin jo on kaupan ovi. Kaivan taskustani avaimeni ja yritän vääntää ovea auki. Ovi on todella raskas varsinkin kun se on lukossa. Vääntelen ja kääntelen avainta. Ja pökin ovea. Lopulta sain oven auki ja menin sisälle.

Laitoin valot päälle ja kävelin takahuoneeseen ja vein eväämiseen jääkaappiin. Minulla ei ole mitkään hulppeista eväät. Banaani leipä ja vettä. Jätän farkkutakkini takahuoneeseen. Menen laittamaan kassakoneeseen virratpäälle. Käyn katsomassa vielä että cd:eet eivät ole ihan kauheassa kaaoksessa.

Kello tulee kahdeksan ja käyn avaamassa oven. Pian ensimmäinen ihminen tulee jo sisään.
"Voisinko auttaa?" Kysäisen nätisti.
"Mä etin ac/dc:en levyjä onko teillä niitä täällä jossain?" Nuori nainen kysyy?
"Joo ne on täällä"
"Kiitos"
———-
Timeskip puoleen päivään
———-
Vuoroni loppuu ihan pian seuraava myyjä saapui jo kaupalle. Kello on 12 ja vuoroni loppuu. Käyn vain hakemassa paketin blind channelin cd-levyjä takapihalta. Otan paketin käsiini ja menen vielä purkamaan paketin. Laitan cd:eet paikalleen ja käyn hakemassa takkini ja tyhjän juomapullon ja eväsrasian. Laitan rasian ja juomapullon kangaskassiin ja lähden ulos liikkeestä.

Olen kävelemässä kaupalle ja kuuntelen musiikkia. Pian takaani juoksee oikein komea poika. Hän pysähtyy hengästyneesti kohdalleni.
"Sulta tippu tää" hän sanoo.
"Kiitos apua en ois tienny mitä teen jos oisin kadottanut sen" kiitän poikaa oikeastaan miestä. Hänen kasvonpiirtensä on jotenkin tutut en vain tunnista häntä.
"Joo ei mittää" poika sanoo ja samalla ojentaa lompakon.
"Öö tota outo kysymys mut haluisiks sä lähtee syömään joku päivä" poika kysyy.
"Joo siis tottakai" vastaan hieman yllättyneesti.
"Saisinks mä vaikka sun numeron tai jotain" Aleksi kysyy raapisn niskaansa.
"Joo sen on +358................"
"Mä laitan viestii, heippa" poika sanoo ja lähtee. Sisälläni alkaa jylläämään perhoslauma. Mitä juuri tapahtui.