Baby i'm a bad idea // blind channel oneshots \\

Joonas x Niko // Aika mennä

"Sä et voi", itkin Nikon olkaa vasten. "Rakas sä pärjäät, toteutatte kaikki teidän bändihaaveet ja vallotatte koko fucking maailman. Mä tiedän että sä pärjäät", Niko yritti rauhoitella. Se silitti mua ja mä vaan itkin. Tärisin ja itkin. "Sä oot vasta 16, en mä anna sun mennä! Mä rakastan sua!" Hyökkäsin halaamaan tuota brunea. Vihdoin hänkin liikuttui. Tämä tilanne oli elämäni kauhein. Rakkaalla poikaystävälläni on sydämen vajaatoimintaa, ollut jo kuusi vuotta. Hän on taistellut sitkeästi, mutta viimeinen vuosi on ollut vaikea. Niko on saanut sydänkohtauksia, on diagnosoitu rytmihäiriöitä, ja kerran Nikon muut elimet kävivät "liikatoiminnalla". Viikko sitten Niko kiidätettiin ambulanssilla tänne sairaalaan, kun hän sai viimeisimmän sydänkohtauksensa. Lääkärien mukaan Niko olisi kuollut muutaman päivän kuluessa, ja nyt on kulunut seitsemän päivää. Niko voi siis lähteä milloin vain. Hoitokeinoja ei enää ole. Olen ollut sairaalassa yötä päivää, vain itkenyt. Ajatus siitä ettei tuo rakastamani poika enää katsoisi minua noilla vihreillä silmillään, tai koskettaisi poskeani lämpimällä kädellään on kamala. Mikään ei ole koskaan ollut näin vaikeaa. En anna Nikon kuolla, se olisi kuitenkin minun vikani. Olisi minun syytäni jos painaisin avun-hälytys nappia liian myöhään.

"Rakas ei oo hätää", Niko sanoi. Olin edelleen hänen tiukassa halauksessaan. Nyt hänkin jo itki. "AI EI OO HÄTÄÄ!" Huutoitkin ja luulin jo hetken että itse kuolen hapenpuutteeseen. "Kulta kun sä pärjäät", Niko vannoi sadatta kertaa. "En pärjää"- "shhhh, sä opettelet soittamaan kunnolla ja susta tulee maailman paras kitaristi. Te kierrätte koko Amerikan ja heitätte siellä keikkaa. Sä löydät jonkun ihanan kundin, ja te rakastutte. Saatte ehkä lapsia, tai sitten vanhenette yhdessä", Niko luetteli. "En mä halua mitään tai ketään muuta kun sut!" Väitin Nikolle. "Rakas sä tuut löytämään jonkun joka ei oo sairas ja tekemässä kuolemaa, toisinku mä", Niko sanoi ja pyyhkäisin kyyneleen tämän poskelta. Nousin istumaan ja otin Nikon molemmat kädet. Katselin hänen kynsiään, niitä ei oltu lakattu aikoihin mutta mustan kynsilakan rippeet erottuivat kynsistä edelleen. Hänen hiuksensa olivat auki, sileät ja hyvin hoidetut. Tämän kasvoissa ei ollut epäpuhtauksia, eikä luomia. Katselin hänen kyynelten kastelemia silmiään ja niiskaisin. "Niko kai sä tiedät että mä rakastan sua aivan yli kaiken?" Kysyin ja näkökenttäni sumeni kyynelten saavuttaessa silmäni. "Kyllä mä tiedän. Ja mäkin rakastan sua aivan yli kaiken. Mä lupaan seurailla sua tuolta jostain. Me tavataan vielä", Niko sanoi. Hän ei enää itkenyt vaan hymyili lämpimästi silittäen kättäni. Minä taas pillitin kuin viimeistä päivää. "Mua väsyttää", Niko sanoi. "Nuku vaan, mä oon tässä", sopersin itkuni seasta. Silitin Nikon hiuksia ja hyräilin hänen lempi lauluaan, my heart will go on. Pian Niko tuhisi jo. Itseänikin väsytti joten päätin käydä kyljelleen tämän viereen.

Heräsin, ja nousin istumaan. Nikon pöydälle oli tuotu tarjotin, sekä polaroid-kuva äskeisestä unihetkestämme. Laitoin kuvan taskuun. Katselin taas Nikoa. Hän näytti levolliselta. Otin tämän käden omaani. Ja painoin suukon tämän huulille. Ne olivat viileät, pelottavan viileät. Aloin laulaa Nikolle.

Every night in my dreams
I see you, I feel you
That is how I know you go on
Far across the distance
And spaces between us
You have come to show you go on

Near, far, wherever you are
I believe that the heart does go on
Once more, you open the door
And you're here in my heart
And my heart will go on and on

Kun olin saanut lauleskeluni laulettua, kumarruin suutelemaan Nikon poskea. Kuiskasin tämän korvaan rakastavani. "Niko sun pitäis syödä", sanoin hymyillen ja yritin herättää tätä. "Niko?" Haukoin happea kun tämä ei herännytkään vaikka ravistelin häntä. "Nikoooo!!" Itkin ja laitoin käteni tämän suun eteen. En tuntenut ilmavirtaa. Painoin äkkiä hälytys nappia ja huusin kovempaa. "ET JÄTÄ MUA! NIKO EN MÄ PÄRJÄÄ!" Itkin. Itkin niin lujaa, en ollut valmis menettämään. Pian hoitaja saapui huoneeseen ja katsoi Nikon pulssin. Hän pudisti päätään, ja asetti kätensä hartialleni. Murruin totaalisesti. Kaaduin Nikon päälle, ja itkin lisää. "Mä rakastan sua niin paljon, lupaan aina rakastaa! Mulla on sua niin helvetin kova ikävä. Sano vielä kerran että mä olen sun Jonsku enkä kenenkään muun. Suutele mua vielä ja anna mun nukahtaa sun lauluun!" Itkin. Hoitaja lähti. "Niko sä olet tärkeintä mitä mulla on! Tai oli", selitin. Nousin istumaan, ja otin tämän vasemman käden. Asetin omasta kädestäni yhden sormuksen Nikon nimettömään.
"Sä tuut aina olemaan mun maailman tärkein tyyppi, muistathan sen tuolla pilven reunalla", yritin sanoa murtumatta, ja hymyillen. Painoin suudelman Nikon kämmenselälle, ja laskin tämän käden sitten varovasti hänen muun vartalon viereen. "Rakas sä olet niin komea", sanoin ja kuivasin kyyneleet poskiltani. "Mä vaihdan mun sukunimen Moilaseks ens vuonna kun täytän kaheksantoista", hymyilin. Haluan aina muistella Nikoa hymyillen. Hän oli elämäni valo. Niko teki minusta minut ja opetti minut rakastamaan. Suurinta rakkautta on päästää irti. "En koskaan unohda sua", lupasin ja lähetin lentosuukon Nikolle tuonne taivaanrannan toiselle puolen. ❤️

——————-
Toivottavasti tää kosketti jota kuta. <3
Rakkaudella Neiti Kaunisvesi