Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
(Yllä Thora-kirjan virallinen kansikuva)
Moikka!
Thoraa ei pääse Wattpadissa lukemaan kuin tämän yhden kappaleen verran. Olen saanut Thoralle keväällä 2023 kustannussopimuksen ja syksyllä 2023 se on painettu kirjaksi. Halleluja, tätä onkin odotettu puoli vuotta!
Jos siis kiinnostut tästä tarinasta tämän alkukappaleen perusteella, niin suosittelen ostamaan valmiin kirjan. Se on verkkokaupoissa nyt! Lupaan, ettet tule pettymään. ;)
P.s: tsekkaa samalla mun muut teokset!
Hyviä lukuhetkiä!
- Moona -
Luku 1: Lexa
"Nimeni on Thora, mitä kuuluu? Ei ei ei...", huokaisin ja aloitin alusta, nyt pirteämmin: "Terve! Olen Thora Knox. Hauska tutustua, herra... mikä helvetti sinä olitkaan..."
Paperinippu käsissäni alkoi hajota kymmeneen eri suuntaan etsiessäni juuri sitä yhtä lappua, jossa piti olla yrityksen johtoon kuuluvien nimet. Miksi työnhaun piti olla niin vaikeaa? Minulle kun riittäisi jokin yksinkertainen homma vaikka mansikkamaalta.
"Äh!" ärähdin ja annoin lappujen lentää komeassa kaaressa keittiön lattialle.
Susi sisälläni, nimeltänsä Lexa, alkoi haukahdella innoissaan katsellessani paperisadetta – niin kuin koiranpentu, joka yrittäisi leikkiä niillä. Mutta minä olin ennen kaikkea ihminen, ja osaisin kyllä hillitä itseni joka tilanteessa. Lexa oli eri maata: hän oli impulsiivinen ja villi peto, joka aina toisinaan yritti saada minut käyttäytymään sen mukaisesti. Minä olin kuitenkin päättänyt käyttäytyä niin kuin... no, ihminen. Kuin järkevä ja vastuullinen ihminen. Niin.
Minulla oli ihana poikaystävä Mason, jonka kanssa olimme ostaneet yhteisen pienen talommekin. Hän oli sataprosenttinen maallikko – ei-susi, tavallinen ihminen – eikä hän tiennyt minun sudestani tai edes, että kaltaisiani oli olemassa. Se oli eräänlainen kirjoittamaton sääntö, että olemassaolomme oli pidettävä visusti salassa.
Mason oli ollut vakituisessa työssä jo pari vuotta eräässä lakifirmassa, ja hänellä meni siellä tosi hyvin. Ja sitten olin minä: minä se hypin työpaikasta toiseen yrittäen löytää edes yhden paikan, jota minä ja nimenomaan Lexa sietäisimme. Viime työpaikastani Joeyn kahvilasta olin joutunut irtisanoutumaan kaksi päivää sitten, kun asiakas oli nakannut 'huonot' kahvit päälleni. Olin ollut niin raivoissani, että Lexa oli meinannut saada minusta vallan. Ei ollut ollut monesta sekunnista kiinni, etteikö ylleni olisi kasvanut paksu susiturkki, ja olisin ollut hampaat irvessä repimässä kaulavaltimoita auki.
