"Yandere?""Nah, better."

"rakastaisit?"

y/n pov

Kahvilassa menin nurkkapöytään, ja odotin että tarjoilja tulisi luokseni vastaanottamaan tilaukseni.

"Heii. Tuutko tänään töihin?" Ystäväni Xiumin sanoi antaen listan pirtelöistä ja juomista. Xiumin oli hyvä työkarverini. Xiuminin luonteeseen kuului kaksi pääasiaa - uteliaisuus ja puheliaisuus.

"Ai moi Xiu. Joo tuun"  Mutisin tutkiskellen listaa keskittyneenä. Kun sain päätettyä, otin läppärini esiin sillä välin, kun Xiumin meni keittiöön tekemään juomaani. Katselin maisemia ikkunasta odotellen tietokoneeni päälle käynnistymistä, kunnes silmiini osui pitkä, komea mies. Miehellä oli tumma tukka, ja hän oli tyylikkäästi pukeutunut.

"Uuh kuka toi on" Xiumin sanoi ojentaen kahvin ja tökäten minua sivuun lantiollaan, jotta mahtuisi ahtaantumaan viereeni.

"Mmh kuka?" Sanon hörpäten juomaani, ja esittäen välin pitämätöntä. 

"No hm. Haloo, toi äijä jota vilkuilit" Xiumin huudahtaa osoittaen miehen puoleen. Mies seisoo tiskillä ja vilkaisee meihin päin Xiuminin osotellessa. Valun hitaasti penkkiäni alas kuin sula jäätelö. 

"En mä tuijottanut" Kuiskaisin Xiuminille takaisin kovaan ääneen. Tämä mies ei osannut nimittäin pitää suutaan kiinni.

"Niimpä kai." Xiumin pyöritteli silmiään leikkisästi nousten ylös.

"Pitää mennä, soitellaan. Mitä saisi olla~? " Xiu sanoi astellen miehen vierelle. Katselin hänen touhujaan, samalla hörppien kahviani. Pidempi mies istui parin pöydän päähän, näppäillen puhelintaan vauhdikkaaseen malliin. Sitten katsoin takaisin ovelle, jossa seisoi se sama poika joka oli koulussa. Käänsin pääni takaisin toiseen mieheen joka osoitti puhelimellaan epäilyttävästi minua kohti. Otin kahvini käteeni ja ajattelin siirtyä jonnekkin muualle, samalla kun yritin vältellä toista poikaa, Nishimuraa.

Kävelin nopeaa vauhtia, kunnes Nishimura  törmäsi minuun. Kahvi levisi lattialle ja hänen paidalle. Katsoin häntä kauhuissaan ja hän katsoi paitaansa. Hän katsahti minuun vihaisella ilmeellä ja asteli lähemmäs, kuin olisi valmistautumassa tappeluun.

"Voi ei. Olen hyvin pahoillani, ei ollut tarkoi-" Takeltelen hermostuneena. Sitten se pidempi mies aijemmalta asteli väliimme, veti pojan istumaan omaan pöytäänsä. 

"Jätä se myöhemmälle, Nish" "Älä kutsu mua tolla nimellä" Kuuntelin heidän keskusteluaan, vaikka se oli väärin. 

En kestä tätä enään. Minun on pakko saada tietää kuka tuo poika luulee olevinaansa. Puolustelee minua mutta on ärsyyntynyt koko ajan. Ilmaantuu joka paikkaan mihin menen. Outo!

Menin tiskille maksamaan, ja astelin ulos kahvilasta, asuntoani kohti.

Otin avaimeni reppuni taskusta ja kokeilin kämppäni etuovea. Se on auki? En kyllä varmasti jättänyt sitä auki, Mietein ja menin sisälle. 

"Halloo?" huhuilen ja kiertelen taloa ympäri. 

ei ketään täällä, huuh... Juuri kun olin aloittamassa purkaa laukkuani, kuulin helpotuksen huokauksen, jostain läheltäni. 

okei, mitä helvettiä... sitten siinä samassa lähdin hiipimään takaisin ulko-ovelle.

Astuin ulos asunnosta. Istahdin portaille, syvään henkeä ottaen. Mietein mitä tekisin. 

Menisinkö vaa suoraan takas töihin? Eiku voi helvetti, mun reppu jäi sinne pöydälle. No mikäs siinä ku mennä hakemaan se..

Astelin takaisin sisälle ja hiippailin pöydän ääreen. Makuuhuoneestani kuului epämääräistä muminaa ja kolinaa. En voinut olla häiriintymättä siittä, kun tiesin että talossa tapahtui jotain kummaa. Raotan ovea ja näen pitkän mustan henkilön suoraan edessäni. Se oli varmaa että hänkin näki minut. Pinkaisin äkkiä laukulleni ja juoksin ulos, paiskaten oven kiinni. Juoksin läpi monta kiireistä katua, ennen kuin olin tarpeeksi hengästynyt kävelemään.

"Mistäs sä noin kiireellä tuut?" Suloinen poika, hymykuoppat poskissaan, huikkasi nurkalta, nojaillen seinään kädet taskuissaan. Hän suoristi ryhtinsä ja käveli vierelläni kahvilaan päin.

"Öömm.. Oon vaa myöhässä töistä" enkä oo...

"Aa." Poika sanoo avaten oven minulle ja astuen itsekkin sisään.

"Sä oot siis täällä töissä vai?" Poika kysyy heilauttaen hiuksiaan pois naamaltaan. Pojalla oli isot kiiluvat silmät, joita peitti ruskeat hius sortuvat.

"Joo olen. Väliaikaisesti." Huikkasin astellessani pukuhuoneille,  laittaen essun ja lippalakin päälle.

"Miks vaan väliaikaises-""Opiskelija" keskeytän pojan kysymyksen.

"Aa. Käyt vissiin tota lähi koulua." Poika sanoo nojaten tiskiin. 

Herranjumala mitkä olkapäät... Ajattelin ja tuijottelin pojan vahvaa kehonrakennetta.

"Mm" Mumisen hiljaa. 

"Mitä haluaisitte tilata?" Kysyn katsoen ulos ikkunasta, keväiseen luontoon. 

"Nah. Emmä haluu tilata. Tulin tänne vaan oleskelee. Liity toki seuraan" poika kumartaa yleellisesti ja vilauttaa suloisen hymynsä uudestaan.

Ja nuo hymykuopat...Ei! Nyt ryhdistäydyt!

"Mä... Mä rakastaisin, mut mulla on töitä" Sanon haaveillen, mutta ennen kun edes ymmärrän mitä suustani lipsahti, poika katsoo minuun kiusoittelevasti.

"Rakastaisit?" Hän virnuilee lisää.

Jatkan työskentelyä, ignooraten pojan kiusoittelevat kommentit ja eleet, mutta huomaan kyllä että poika tarkkailee jokaista liikettäni hyvin tarkkaan. Hän astelee nurkkapöydälle ja kaivaa puhelimensa taskustaan.

Hän istui samassa pöydässä koko työvuoroni ajan, kunnes kahvila oli aika sulkea. Laitoin essun ja lippalakin takaisin naulakkoon.

"Anteeks, kahvila pitäis sulkea." Sanon osoittaen tietä ovelle päin. 

"Aivan. Sallinettehan minun kävellä kanssasi kotiin." Poika sanoo nousten ja kävellen ovelle päin, ojantaen kätensä minulle. Nostan käteni vaistomaisesti hänen kätensä päälle, mutta vedän sen takaisin omaan taskuuni epäröivästi

"Umm... Meen kaverille joten musta tuntuu että ei onnistu tällä kertaa" keksin äkkiä tekosyyn. 

"Aivan. No, näkemiin" Poika sanoo katsoen lattiaan ja vielä kerran minuun,  lähtien kahvilasta hymy huulillaan.

Olihan hän herttainen, mutta jokin ei ollut oikein hänessä.

"Xiu? Ootsä tääl viel?" Huhuilin pitkin kahvilaa. Kun vastausta ei kuulunut, päätin lähteä kahvilasta.  Suljin kaikki kahvilan ovet ja lähdin kotiin päin.

Ughh...mikä tuo haju on! Kamala... mietein kävellessäni katua pitkin. Yhtäkkiä kuulin askelia takanani. Okei rauhotu, ei mitään hätää. Ajattelin ja kävelin nopeampaa vauhtia.

Tämmönen tällä kertaa kiitos ku luit... Anteeks ku en oo päivitelly viimeseen vuoteen mitään ku ollu tosi kiireinen ja vähä muutaki hässäkkää elämäs. Ehkäpä mää löydän mun intohimon kirjottamiseen viel uudellee .
Kiitos~