𝚃𝚘𝚐𝚎𝚝𝚑𝚎𝚛 𝚏𝚘𝚛𝚎𝚟𝚎𝚛 𝚘𝚛 𝚘𝚗𝚕𝚢 𝚊 𝚖𝚘𝚖𝚎𝚗𝚝 || Blind Channel

7. Kotiin paluu

Nikon näkökulma
Joonaksen silmät rävähtävät auki.
-Joonas sä oot sairaalassa, sanon rauhallisesti ja silitän hänen kämmenselkää.
Painan punaista nappia pöydällä, jotta lääkäri tietää tulla huoneeseen. Pian lääkäri tallustaakin sisään huoneeseen.
-M-mitä mul tapahtu? Kikkarapää kysyy matalalla äänellä.
-Sun jalkaasi tuli jonkinnäköinen halvauskohtaus. Sen johteesta jalkasi oli aluksi kipeä, jonka jälkeen menetti tuntonsa, lääkäri kertoo.
-Mut miks mä pyörryin? Joonas kysyy.
-Se johtui pelkästä shokista ja suuresta kivusta.
-Oliks toi vaarallista? Kysyn varovasti.
-Ei ole. Tuo on nuorisolla aika yleistä, lääkäri kertoo. Huokaisen helpotuksesta.
-Pääset kotiin tänään illalla. Onko sulla joku joka voisi tulla hakemaan sinut kotiin?
- No meijän kaverin Tommin äiti toi meijät tännekkin, nii se varmaa voi viedä Joonaksen kotiin, kerron.
Lääkäri nyökkää ja lähtee huoneesta.
Välillemme laskeutuu jokseenkin kiusallinen hiljaisuus. Entä jos Joonas kuuli mitä sanoin? Ei hän varmaan edes ajattele samoin. Tai siis, miksi ajattelisi. En usko että tuo on edes homo. Tai no, mistä sitä tietää. Ei sitä kai saisi olettaakkaan.
-Mä muute kuulin mitä sä sanoit, Joonas kertoo keskeyttäen ajatukseni.
Fuck..
-Ai, mumisen.
-Ja Niko, tuo aloittaa ja nappaa kädestäni kiinni.
-Mä tunnen samoin. Tai siis mä oon pitäny sust jo super kauan, Joonas mutisee.
-Oikeesti? Kysyn hämmentyneenä.
-Joojoo, toinen naurahtaa.
Syöksyn halaamaan tätä toisen nauraessa.
Tuijotamme toisiamme silmiin hiljaa. Hiljaisuus ei ole tällä kertaa kiusallinen. Pidän siitä.
Yhtäkkiä toinen painaa huulensa omilleni. Tätä minä olen halunnut, ja nyt vihdoin sain. Tuntuu tajuttoman hyvältä.

Tommin näkökulma
Ostin kanttiinista itselleni voileivän ja kaakaon, ja Nikolle kahvin. Tallustelen takaisin Joonaksen huoneelle ja avaan oven. Hämmennyn hieman nähdessäni kaksi nuorukaista huulet kiinni toisissaan. Jostain syystä tilanne naurattaa minua, ja pieni hymähdys pääsee suustani.
-Kröhöm, ähkäisen kaksikolle.
He kääntävät säikähtäneinä katseensa minuun.
-Älkää ny tolta näyttäkö, hymähdän. Kävelen peremmälle huoneeseen ja lasken pöydälle ostokseni. Ojennan kahvin Nikolle, ja toinen ottaa sen punaisena vastaan.
-Mitäs te kaks? Kysyn ihan vaan ärsyttääkseni.
-Onks pakko, Joonas ulisee.
Naurahdan.
-Mis vaihees sä heräsit? Kysyn.
-En mä tiiä, joku vartti sit ehk, Joonas ilmoittaa.
Nyökkään vain vastaukseksi.
-Ootteks te ilmottanu jo muille et Joonas heräs? Kysyn.
Niko pudistaa päätään, joten otan pyhelimen taskustani ja avaan ryhmächattimme.

Homoapinat ja Tommi

Minä: Joonas heräs ja on ilmeisesti fine
Joel🍺: Millo se pääsee pois?
Minä: Ilmeisesti tänää illal
Olli😴: Uijuma!
Minä: Misä Olli ja Ale menee?
Aleksi👶: Tulos ollaan☺️
Joel: Mä lähen iha just. Mil te kaks tuutte?
Olli😴: Tompan äidin kyydil
Minä: What the fuck
Aleksi👶: Se kysy et tarvitaanko kyytiä, nii suostuttiin
Olli😴: Sinä halusit
Aleksi👶: Enhän!
Olli😴: Idiootti
Aleksi👶: :((
Olli😴: Anteeksi arvon korkeutenne😔
Aleksi👶: Saat, mut en oo mikää kuninkaallinen >:(
Olli😴: Ootpas
Aleksi👶: 🤭❤️
Porko💀: Noni nuori pari nyt turvat tukkoon
Olli😴: Porko moro!
Porko💀: Terse
Niko🎤: Hei mäki oon tääl :(
Olli😴: Oho
Minä: Voi jeesus
Aleksi👶: Ei olla mikää nuori pari..
Joel🍺: Ettepä!
Aleksi👶: Eiiiii
Minä: No Niko ja Joonas ainaki o ;)
Joel🍺: ??
Minä: Löysin noi kaks huulet toisissaan kiinni
Porko💀: Ei pidä paikkaansa
Minä: Älä puhu paskaa
Aleksi👶: Onnee!!!
Niko🎤: Ei me ees olla yhessä..
Porko💀: Ei vai? ;/
Niko🎤: Perkele sun kans
Olli😴: 😂😂
Joel🍺: Noni, nähään koht!

Suljen puhelimen nauraen.
-Vittu Joonas, Niko huutaa nauraen.
Joonas mutristaa huuliaan muka vihaisena.
-No oottekste yhes? Kysyn.
-Haluuks sä? Joonas kysyy Nikolta.
Toinen alkaa hymyillä ja pian he ovatkin huulet kiinni toisissaan.
-Hei mä oon edelleen täällä, naurahdan.
-Sori, Joonas hymähtää.
-Eli te ootte yhes? Varmistan.
-Joo, Niko hymyilee.
-Onnee! Huudahdan.

Pian Joel, Aleksi, Olli ja äitini rynnäköivät samaan aikaan huoneeseen.
-Miten sä voit? Äitini kysyy Joonakselta.
-Hyvin, hän hymyilee.
-Broidi mä säikähin varmaa kuoliaaks! Joel huutaa dramaattisesti.
-Mä viel elvytin sua!
-Kiitti siitä, Joonas hymähtää.
-Mäki kieltämät säikähin, Olli huikkaa hymähtäen.
-No mut onneks sulla oli toi nuorukainen auttamas, Joel nauraa.
-Hei! Aleksi huutaa huulet mutrussa.
Hän roikkuu Ollin kädessä kiinni. Suloista.
-Voi pikkunen suutuiks sä ny? Olli lässyttää tahallaan.
Aleksi nyökyttelee.
-Joelin pitää pyytää anteeks! Hän marmattaa.
-No anteeks, Joel naurahtaa.
Ihme tyyppejä.

Timeskip siihen ku Joonas pääsee sairaalasta.

Joonaksen näkökulma
Muut, paitsi minä, Niko ja Tommin äiti lähtivät jo. Sain jo luvan lähteä sairaalasta, joten pakkasin tavarani, ja nyt istumme Tommin äidin autossa matkalla kotiini.

Kun saavumme pihaani, sanon Nikolle ja Tommin äidille heipat. Astelen kotiovelle ja avaan sen.
-Moi! Huudan.
-Joonas missä sä olet ollut? Mä olin niin huolissani, äitini vauhkoaa.
Tässä onkin vähän selittelemistä, hah.

Pitkästä aikaa uus osa, huhhuh.
Tän kirjan kirjottamista oon vältelly viimiseen asti muilla kirjoilla, sillä mulla ei oo oikeen motivaatiota tän kirjottamiseen. Mut kiitos ihan vitusti 1,39k lukijoita! En ois ikinä uskonu et nii moni haluu lukee mun surkeaa tekstiä :D
Tässä uus osa teille lukijoille. Nauttikaa tai jotain!