Rénee Chang istui Tylypahkan pihalla olevaa puuta vasten. Hänellä oli edessään kirja nimeltä "Tylypahkan Historia". Rénee Chang oli lukenut sen kymmeneen kertaan, muttei koskaan vaan voinut olla kyllästymättä siihen. Aurinko paistoi lämpimästi ja se valaisi Réneen kiiltävät, tummat hiukset. Tyttö käänsi sivuja sivujen perään ja parin tunnin kuluttua kirja olikin jo luettu."Rénee, tulisitko sä meidän kanssa pelaan huispausta? Muitakin on tulossa", hän kuuli takaansa tutun äänen, ystävänsä Kendran. Rénee käänsi päänsä ja näki Kendran kanssa myös Beatricen ja Victorian. Oikeastaan, Rénee rakasti huispauksen katselemista, mutta koskaan hän ei itse ollut ollut hyvä pelaamaan. Häntä hieman mietitytti: tavallaan hän halusi mennä pelaamaan, jotta kehittyisi, mutta tavallaan ei halunnut mennä nolaamaan itseään.
"Mä en oikein tiedä... En mä osaa pelata. Mä voin tulla katselemaan!" Rénee ehdotti ja katsoi pieni virne huulillaan Kendraa. Kendra katsoi anovasti Réneetä. Hän käveli tytön luo, nappasi tätä kädestä ja veti hänet ylös.
"Kyllä sä tuut. Eikä se haittaa, ei meistä kukaan oo mikään huippupelaaja!" Beatrice naurahti. Lopulta Rénee myöntyi, ja päätti tulla mukaan pelaamaan. "Mut mun pitää ensin käydä viemässä tää ja mennä hakeen mun luuta luutavarastosta."
"Joo, ei mitään, me ajateltiinkin mennä vasta lounaan jälkeen!" Victoria sanoi heleällä äänellään.
Rénee lähti kävelemään kohti linnaa. Kun hän astui linnan suuresta ovesta sisään, häntä vastaan tuli Drew, myös Korpinkynnestä, niin kuin Rénee, Kendra, Beatrice ja Victoriakin. Drewin huulilla oli suloinen hymy, ja hymy paistoi myös hänen suklaanruskeista silmistään. Moni oli ihastunut Drewiin, pojan tummanruskeisiin hiuksiin ja niihin upeisiin, iloisiin silmiin. Siihen olemukseen, joka Drewistä hehkui. Se ystävällisyys, luotettavuus, rehellisyys ja avoimuus. Poika oli jokaiselle niin ystävällinen. Hän oli myös erittäin hyvä koulussa.
"Hei Rénee, sulle mulla olikin asiaa!" Drew yhtäkkiä huudahti kun oli jo mennyt Réneen ohi. Tyttö ihmetteli suuresti, miten tuollaisella komeudella oli hänelle asiaa.
"Joo", Rénee vastasi ujosti ja katseli pojan silmiä varovasti.
"Meillähän on tanssiaiset tulossa ensi viikolla... Niin, mä vaan ajattelin että jos sä haluaisit, niin... Haluisitko sä olla mun pari?" Drew kysyi takellellen ja katseli sitten Réneetä. Tyttö meni aivan lukkoon. Hän ei tiennyt mitä olisi vastannut. Totta kai hän halusi, mutta ei vain osannut vastata.
"Tota..." Rénee aloitti ja katseli sitten hetken poikaa. "Kyllä mä tuun."
Rénee oli ylpeä itsestään, että oli edes pystynyt vastata. Miksi Drew oli pyytänyt juuri häntä tanssiaisparikseen? Olisihan ollut vaikka ketä. Esimerkiksi kuvankaunis Victoria. Victorialla oli platinanväriset pitkät ja paksut, sekä lainehtivat hiukset, suuret tummanvihreät silmät, kaunis ja iloinen hymy, sekä sirot piirteet. Victorialla oli täydellinen nauru, ja hän osasi sanoa kaikille juuri oikeat sanat, sekä hän oli lahjakas koulussa, vaikkei ollutkaan niin tunnollinen opiskelija.
"Hyvä! Ootko sä muuten tulossa pelaamaan kohta huispausta?" Drew kysyi sillä täydellisellä, matalalla äänellään, ja vilautti hymyn huulilleen.
"Joo, kai... Entä sä?" Rénee kysäisi.
"Oon! Mentäiskö yhdessä syömään ja sen jälkeen hakemaan luudat?" poika kysyi.
"Mä ajattelin viedä tän kirjan ensin pois, mut sen jälkeen mä tuun. Mut tietty jos sä haluat tulla viemään tän, niin ei mulla mitään sitä vastaankaan oo", Rénee naurahti.
"Kyllä mä itse asiassa voisin tulla. Mennään!"
Drew ja Rénee lähtivät kävelemään kohti suurta portaikkoa. He astuivat portaille, jotka lähtivät liikkumaan. Drew näytti niin komealta, katsellessaan kohti Korpinkynnen muotokuvaa, josta pääsisi sisälle Korpinkynnen oleskeluhuoneeseen. Kun he olivat päässeet oikeilta portailta oikealle käytävälle, he kävelivät muotokuvan luo. "Hunajakeiju."
Muotokuva aukesi ja Drew ja Rénee kömpivät sisään. Drew istui sohvalle odottamaan, että Rénee veisi kirjansa pois. Poikien makuusaleista asteli juuri ulos Roger, jästisyntyinen mutta myös hyvin suosittu poika.
"Mä ajattelin, että mä voisin pyytää Réneetä tai Victoriaa tanssiaisiin. Tiedätkö sä, että onko kummallakaan niistä vielä paria?" Roger kysyi Drewiltä.
"Ikävä kyllä, mä ehdin jo pyytää Réneetä tanssiaisiin, mutta Victoriasta mä en tiedä. Mä kuulin huhua, että se menisi Milesin, sen Rohkelikkopojan kanssa, mutta en mä tiedä, että oliko se totta. Mutta voithan sä kysyä. Onhan niitä kauniita ja mukavia tyttöjä vielä paljonkin jäljellä, että kyllä sä jonkun niistä saat", Drew naurahti.
"Ketäköhän olisi vielä jäljellä?" Roger kysyi mietteliäänä.
"Mun tietääkseni ainakin Beatrice, sitten Kendrasta mä en oo ihan varma, enkä oo täysin varma Hazelistakaan. Varmaksi mä ainakin tiedän Adriennen, Karenin, Agathan, Laurencen ja Alannan. Ainiin, sitten se superkaunis Rohkelikkotyttö, se Nicole. Ja se yksi Luihuistyttö, Estelle ja sen kaksonen Priscilla. Kyllä sulla valinnanvaraa on", Drew luetteli naureskellen.
"Hmm... Mä voisin periaatteessa kysyä ensin Victoriaa, mutta sitten se on tosi noloa, jos sillä onkin jo pari. Ehkä mä kysyn Karenia tai Nicolea. Mä haluaisin ehdottomasti Priscillan, mutta mä en tiedä miten se suhtautuu muhun", Roger pohti.
Rénee asteli portaita alas tyttöjen makuusalista, ja katsoi hymyillen Drewiä. Hän oli korjannut hieman ulkonäköään, kihartanut hieman hiuksia ja suihkuttanut pari suihkausta hajuvettä, jottei vain haisisi pahalta.
"No, joko mennään?" Rénee kysyi itsevarmasti ja hymyili Drewille.
YOU ARE READING
Are You With Me? (Harry Potter & Finnish)
FanfictionOn kymmenen vuotta Voldemortin kukistamisesta. Kaikki on ennallaan, ja elämä on turvallista. Rénee Chang on yksi heistä onnekkaista, jotka ovat saaneet kutsun Tylypahkaan. Hänelle se tosin on tapahtunut jo vuosia sitten, onhan hän jo kuudesluokkalai...