Are You With Me? (Harry Potter & Finnish)

Osa 2 - Huispausta

Rénee Chang nappasi luutansa luutavarastosta ja asteli sitten ulos sieltä. Hän odotti, että Drew saisi luutansa myös. Kun molemmat olivat ulkona, Drew sulki oven ja sitten he lähtivät kävelemään kohti suurta huispauskenttää.

"Ootko sä hyväkin pelaamaan?" Rénee kysyi naurahtaen Drewiltä.

"En, kunhan aina välillä kavereiden kanssa pelataan. On mua joskus kysytty Korpinkynnen joukkueeseen, mutta en mä ole halunnut", Drew vastasi. "Entä sä?"

"Mä rakastan katsella huispausta, mutta mä olen ihan surkea pelaaja", Rénee naureskeli. Häntä nolotti. Ei hän voinut mennä itseään nolaamaan Drewin eteen. Rénee ei todellakaan ollut hyvä pelaaja. No, ehkä hän voisi pelata jotain hyvin helppoa paikkaa. Tai no, ei niitä edes ollut, huispaushan oli aika vaikea peli. Rénee pysyi koko loppumatkan hiljaa, samoin Drew. He vain kävelivät vieretysten huispauskentälle. Kentällä oli monia tuttuja kasvoja Korpinkynnestä.

"Vihdoin te tulitte, me ollaan odotettu jo ihan ikuisuus! Mut me vähän niin kuin jaettiin jo pelipaikat, mutta kai ne teille käy", Veronica Boot selitti.

"Kai ne käy, kunhan sä ensin kerrot ne", Drew naurahti, ja Rénee huomasi, kuinka ihastuneena Veronica katseli Drewiä. Veronica olisi sopinut myös hyvin Drewin kanssa yhteen. Rénee ei ollut aivan varma, olivatko he joskus jopa seurustelleet. No, ei mikään ihme. Veronicalla oli vaaleanruskeat, kiharat hiukset, jotka olivat sidottu poninhännälle. Naisenalulla oli myös pirteät, merensiniset silmät. Hän oli hyvin pienikokoinen, ja lensi luudalla täydellisesti. Hän oli erittäin hyvä pelaamaan huispausta, ja olikin Korpinkynnen huispausjoukkueessa.

"Me jaettiin jo siis joukkueetkin, eli Drew, sä oot etsijä, ja Rénee sä oot toisen joukkueen etsijä. Sitten Drewin joukkueeseen tulee jahtaajiksi minä, Beatrice ja Roger, ja Réneen joukkueeseen tulee jahtaajiksi Victoria, Kendra ja Braddon. Drewin joukkueeseen tulee lyöjiksi Hazel ja Erwin, ja Réneen joukkueeseen tulee Bryant ja Trevor. Drewin joukkueen pitäjä on Bettina ja Réneen joukkueen on Louisa. Käykö nää molemmille?" Veronica selitti.

"Joo, mulle ainakin käy", Drew vastasi ja Rénee vain nyökkäsi.

"No, eiköhän me sitten voida aloittaa", Veronica naurahti ja heilautti poninhäntäänsä. Hän vilautti kauniin hymyn Drewille ja lähti sitten kävelemään joukkueensa luo. Drew lähti kävelemään perässä ja sitten asettautui lähtöpaikalleen.

Sieppi. Peliä oli pelattu jo noin kaksikymmentä minuuttia, ja sitten Rénee näki sen. Drew tarkkaili ympärilleen, mutta Rénee huomasi, että välillä myös poika katseli häntä. Rénee lähti kohottautumaan luudallaan ilmaan, ja lähti lentämään kohti sieppiä. Drew huomasi sen myös, ja lensi Réneen ohi tämän hetkisellä, maailman nopeimmalla luudalla, Nimbus 5100:lla suoraan siepin luo. Drew kurotti kättään, mutta ei aivan osunut sieppiin. Rénee alkoi lentää kohti sieppiä, mutta kadotti sen näköpiiristään. Hän kääntyili ja katseli ympärilleen. Samassa hän tunsi takaraivossaan kovan iskun. Ryhmy. Kipu valtasi hänen koko kehonsa. Rénee tunsi putoavansa alaspäin, koko ajan vain alemmas ja alemmas. Hän tunsi kovan tömäyksen kehossaan, ja lyyhistyi maahan. Hän näki, kuinka kaikki laskeutuivat nopeasti hänen luokseen.

"Miten kävi?" joku kysyi hänen selkänsä takaa. Rénee makasi maassa, hän tunsi huispauskentän selkänsä alla.

"Kaikki on ihan hyvin", Rénee mumisi. Hän ei tuntenut kipua, välillä vain pienenpieniä vihlaisuja päässään. Hän oli pudonnut noin viisikymmentä jalkaa, ehkä sen pitäisi kuitenkin tuntua jossain.

"Meidän pitää viedä sut sairaalasiipeen. Kaikki ei taida kuitenkaan olla ihan hyvin", Drew sanoi heti huolestuneena. "Pystytkö sä käveleen?"

"En mä tiedä", Rénee vastasi ja kokeili nousta ylös. Kyllä hän pystyi jaloillaan seisomaan, vaikka häntä vähän huimasikin. Rénee otti askeleita, ja totesi olevansa kunnossa, vaikka olikin saanut rautaisen ryhmyn päähänsä.

"Rénee, meidän pitää mennä sairaalasiipeen! Ihan vain varmuuden vuoksi", Drew selitti ja katsoi Réneetä silmiin. Rénee nyökkäsi. Ei hänen oikeastaan olisi edes tarvinnut. Ihme kyllä, hän ei tuntenut enää lainkaan kipua. No, ehkä hän oli vain niin vahvaa tekoa.

"Ei tarvi. Oikeesti. Kaikki hyvin, jatketaan pelaamista", Rénee sanoi ihmeissään, nappasi luutansa maasta ja lähti lentämään. Muut jäivät vain katsomaan ihmeissään tyttöä. "Tuutteko te?"
Pelaajat katsoivat vain toisiaan ja sen jälkeen Réneetä.

"Rénee, ehkä olisi viisainta, että me mentäisiin kuitenkin tarkistamaan asia", Braddon, tummaihoinen poika sanoi.

"Jos Rénee tuntee olonsa hyväksi, niin antaa olla. Kai ton ikäinen tyttö nyt kuitenkin tietää jo mikä on itselle parasta. Jos Réneelle tulee sitten jotain kipuja, niin sitten mennään, mutta kai me nyt voidaan jatkaa pelaamista", Hazel sanoi. Hazel oli ollut ensimmäisenä lukuvuonna Réneen paras ystävä. He olivat olleet aivan erottamattomat, mutta sitten he kai olivat vain kasvaneet erilleen. Toki he edelleen olivat hyviä ystäviä, mutta eivät enää vain niin läheisiä. Hazelilla oli lähes valkoiset hiukset olkapäille asti, oliivinvihreät silmät ja paljon pisamia. Hazel oli pienempänä ollut erittäin suloinen, hänellä oli ollut pienet pulleat posket ja heleä ääni. Hänen vartalonsa oli ollut ehkä hieman pyöreähkö, mutta nyt Hazelista oli tullut kovin laiha.

Kun he olivat pelanneet kaksi huispausottelua, kaikki lähtivät yhdessä viemään luutavarastoon luutia. Rénee huomasi, että Drew kulki koko ajan häiritsevän lähellä tyttöä. Kai hän oli vain huolestunut, ja katsoi, ettei Réneelle tapahtuisi mitään.