Niin se on aina ollut (Niko x Joonas 2)

5. Toimisto

Nikon pov

"Huomenta", Joel sanoo saapuessaan keittiöön. Toivotan hänelle huomenet takaisin ja hörppään kahviani. Heräsin jo noin tunti sitten ja päätin tulla keittämään kahvia Joelin kahvinkeittimellä. Nyt hänellä olisi kahvia suoraan naaman edessä herätessään, ja Joonaksellakin sitten kun tämä heräisi.

"Oon vähän miettiny tätä Antti juttua ja mun mielestä meijän pitäis mennä jututtamaan sitä", kerron ajatukseni ääneen. Joel kaataa kahvia kuppiinsa ja istahtaa sitten minua vastapäätä.

"Ai siis millä tavalla mennä jututtamaan? Eihän meillä oo aavistustakaan siitä mis se nykyään asuu", Joel kysyy.

"Mut tiiätkö mistä muualta sen olinpaikan saattais saada selville?", kysyn pienen virneen noustessa kasvoilleni. Joel katselee minua uteliaana odottaen, että jatkaisin. "Seiskalehden toimistolta", julistan. 

"Ei perkele et sä oot fiksu. Meijänhän täytyy lähtee käymään siel heti!", Joel innostuu. 

"Mut ei me voida sinne kaikki kerralla paikalle pamahtaa. Jonkun täytyy mennä yksin, ja mun mielestä sen kuuluis olla joko minä tai Joonas. Me kuitenki ollaan ne joista täs asias on kyse", huomautan. 

"Ehkä me pistetään Porko tähän tehtävään", Joel sanoo. Tiedän hänen tarkoittavan Joonasta, vaikka nykyään Porko on minunkin sukunimi. Me olemme kutsuneet Joonasta aina Porkoksi, eikä sen tarvitse muuttua minun takiani. 

"Mihin tehtävään?", kuuluu väsynyt ääni takaatamme. Käännyn ympäri tuolillani ja näen unisen Joonaksen seisovan keittiön oviaukolla ilman paitaa. Housunsa hän on sentään löytänyt jalkaansa. 

"Huomenta muru", hihkaisen ja menen hänen luokseen. Suukotan häntä huulille hänen vastatessa minulle, tosin hieman kömpelösti, sillä hän on vielä niin pihalla maailmasta herättyään ihan vasta. 

"Me selitetään kohta et mistä tehtävästä me puhuttiin, kuhan oot eka heränny kunnolla", sanon, ja Joonas nyökkää. Hän istuu pöytään Joelin viereen minun laittaessa hänelle kupillisen kahvia. 

---

Joonaksen pov

Joel ja Niko kertoivat, että minun täytyisi mennä Seiskan toimistolle ja mahdollisesti tavata Antti siellä. Voisin udella häneltä, että onko hän kirjoittanut sen artikkelin koskien minun ja Nikon välistä suhdetta, ja parhaimmassa tapauksessa voisin jopa pyytää häntä poistamaan koko jutun. Tekisin tämän sillä aikaa kun muut ovat studiolla tekemässä töitä, ja nyt olemmekin lähdössä Joelin kämpältä kaikki samalla ovenavauksella. 

Sanon heipat Nikolle ja Joelille ja lähden kohti bussipysäkkiä, kun he lähtevät Joelin autolla studiolle. Bussipysäkin löytäminen ei kestä kauaa, ja aikataulun mukaan tarvitsemani bussikin olisi täällä ihan pian. 

Astun bussiin sisään ja näytän puhelimeltani lippua kuljettajalle. Sitten menen etsimään hyvän istumapaikan ikkunan vierestä. Matka kuluu nopeasti katsellessani ohi viliseviä maisemia ikkunasta. 

Astelen ovista sisään isoon taloon, jossa myös Seiskalehden toimittajat tekevät töitä. Näen jonkin tiskin takana istuvan virallisen näköinen nainen, joten menen hänen luokseen.

"M-moikka, sattuisiks sä tietämään et työskenteleekö jossain päin Suomea Seiskan toimittajana sellanen henkilö ku Antti Lehtilä?", kysyn naiselta, joka nostaa hieman nyrpeän katseensa minuun. Hän tutkii jotakin tietokoneeltaan, ja katsoo sitten taas minuun.

"Kyllä satun tietämään, hän työskentelee nimittäin juuri täällä", nainen kertoo. Antti siis asuu Helsingissä, tai ainakin jossain pääkaupunkiseudulla. 

"Oisko mahollista tavata hänet? Mä oon sen vanha lukiokaveri", kysyn valehdelle hitusen, sillä sitä kautta saisin todennäköisemmin luvan tavata Anttia.

"Hänen toimisto sijaitsee kolmannessa kerroksessa", nainen tiskin takana sanoo ja lopettaa sen jälkeen minun  huomioimisen. Kolmas kerros, selvä. Sitten eikun hissiä etsimään.

Hetken päästä olen löytänyt kolmanteen kerrokseen, ja seison oven edessä, missä lukee "toimittaja Antti Lehtilä". Kerään kaiken rohkeuteni ja koputan oveen. Kuuluu vaimea ääni, joka sanoo "sisään", joten avaan oven varovaisesti ja kurkistan sisälle. 

"Jaa jaa, katos kuka siinä", pöydän ääressä istuva mies toteaa ilkikurisen hymyn hiipiessä hänen huulille. Hän tunnisti minut heti. Ja niin minäkin kyllä hänet. 

"Me tiietään et sä teit sen jutun musta ja Nikosta", sanon heti oven suljettuani astellessani lähemmäs pöytää. 

"Tykkäättekö?", hän kysyy. Katson häntä vihaisesti.

"Millon sä oikeen aiot lopettaa tän meijän elämään puuttumisen?", kysyn, ja Antti vain hymähtää nousten ylös pöytänsä äärestä.

"Mistäs mä voisinkaan seuraavaks kirjottaa? Vaikkapa teijän avioliitosta?", hän pohtii.

"Mistä sä tiiät et me mentiin naimisiin?", kysyn astuen rivakan askeleen lähemmäs. 

"Mä tiiän kaiken", Antti tokaisee. Hän astelee noin metrin päähän minusta se sama raivostuttava virne kasvoillaan, mikä aina. Hän vierittää sormeaan hennosti alas pitkin rintakehääni ja nostaa sitten katseensa minuun. "Voi Joonas Joonas. Mieti mitä kaikkea mä voisin teistä paljastaa koko maailmalle"

_____
Sanoja: 654

Mulla on kuulkaas teille nyt vähän asiaa

Mul on nyt pyöriny mielessä vahva visio sellasesta jiko & oleksi tarinasta, jossa jätkät ois taas teini-ikäsiä. Oon kuumeisesti miettiny et julkasenko sen vai pidänkö vaan omana yksityisenä kirjotelmana, koska en oo ihan varma kuinka moni jaksais multa enää uutta jiko tarinaa, vaikka siinä tarinassa toki ois oleksi ihan yhtä isossa osassa ja sen juoni ois muutenki tosi erilainen ku ton edellisen

Lisäks jos nyt päättäisin alkaa julkasta sitä, niin en tiiä mitä tälle kirjalle tulis tapahtumaan koska en oo ihan vakuuttunu siitä miten tää on lähteny liikkeelle. En mä tätä luultavasti ihan hylkäämässä oo, mut saa nähä mitä käy

Mut arvostaisin hurjasti jos kertositte mielipiteitä asiasta, niitä ois aika tärkeetä kuulla. 🙏