1. Treenis

49 8 0
                                    

Joonas

Istuin treeniksen sohvalla. Niko soitti kitaralla jotain, Joel oli mitä luultavimmin kotona darrassa ja loput jätkät jossain tekemässä jotain. Olimme Nikon kanssa kahden, sillä kirjoitamme usein biisejä yhdessä. Niko on itseasiassa todella taitava biisinkirjoittaja, hän osaa muodostaa rankat kokemukset erittäin hyviksi lyriikoiksi. Minä taas yritän epätoivoisesti kompata kitaralla melodiaa.

Katsoin Nikoa. Hänen paksut ruskeat hiuksensa olivat löysällä nutturalla ja vihreät silmät katsoivat keskittyneesti eteenpäin. Hän näytti hyvältä, mutta toisaalta hän näyttää aina.

Säpsähdin ajatuksistani, kun Niko kysyi:
"Haluutko juotavaa?"
"Joo, voin mä ottaa!" Vastasin ja hieroin kasvojani.
Niko käveli keittiöön ja palasi hetken kuluttua olutpullot käsissään. Hän virnisti ja ojensi minulle toisen.
"Ooksä koskaan miettiny, et pitäis alkaa vähentää bissen juomista?" Kysyin ja otin huikan.
"Nojoo, eihän se hyvää tee mut pirun hyvää se silti on!" Niko vastasi ja otti itsekin hörpyn.
"Meinasitko sä alkaa jollekkin terveyskuurille, vai miks sä tommosia aattelet?" Niko sanoi ja naurahti omalle jutulleen.
"Ei kun mietin vaan, juodaan aika paljon bisseä." Vastasin ja naurahdin myös.

Niko saikin jo pian juotua oluen ja vei sen pois. Minulla oli vielä pullon pohjalla jotain.
"Kai tästä pitäs himaan lähtee" Niko sanoi ja venytteli käsiään.
"Niin vissiin joo, oli hyvä kirjotussessari!" Sanoin ja hymyilin Nikolle.
Niko hymyili takaisin, otti takkinsa naulakosta ja lähti ovesta ulos.

Niko

Ajoin kohti kotia.
"Siellä se Rommi jo oottaa, pitää antaa sille ruoka heti kun pääsee kotiin."

Pian kurvasinkin jo kotipihaan. Parkkeerasin autoni tavalliselle paikalle ja kävelin rappuset ylös kotiovelleni.

Rommi maukaisi kun astuin sisään. Se tuli tervehtimään välittömästi.
"Nohei kaveri! Oliks sulla ikävä?"
Kysyin ja silitin kissan päätä.
Rommi maukaisi, ilmeisesti sen merkiksi että nyt oli saatava ruokaa ja vähän äkkiä.

Kävelin keittiöön, laitoin ruokaa kuppiin ja annoin sen Rommille.
"Siinnäpä, teidän korkeutenne."
Sanoin ja naurahdin. Rommi alkoi syömään ruokaansa tyytyväisenä.

Kävelin sohvalle ja laitoin jonkun kanavan televisiosta pyörimään. En sen tarkemmin jaksanut ohjelmaa seurata ja pian nukahdinkin.

Kiitos <3

Tää alku nyt on ehkä vähän tylsää, koska en halua että tää karkaa käsistä ensimmäisen 3 osan aikana! Kiitos jos jaksoit lukee, jätä vaikka joku kiva kommentti jos haluut lisää <3

When I'm On My Own Donde viven las historias. Descúbrelo ahora