Kauhutarinoita & creepypastaa

4. Uni

Olin menossa nukkumaan yöllä noin kahden aikoihin. Tein iltatoimet ja kaivauduin lämpimän peittoni alle, ja koska olin todella väsynyt rankan päivän jälkeen, nukahdin melkeinpä heti. Hetken päästä silmäni kuitenkin revähtivät auki, mutta tiesin että olin unessa, koska ympäristö vaikutti omituiselta ja opin pari vuotta sitten tunnistamaan todellisuustestien avulla olinko unessa vaiko en.
Katselin ympärilleni ja huomasin olevani metsikössä jossa oli todella sumuista. Pystyin erottamaan kauempaa kirkkoa ympäröivän hautausmaan. Kävelin hitain askelin kirkkoa kohti sumussa. Minulla oli todella outo fiilis, mutta koska tiesin että olin unessa, tiesin että minulla ei ollut mitään hätää.. lähestyin hautausmaan portteja ja avasin raollaan olevan portin oven ja kävelin siitä sisään. En ollut koskaan nähnyt tällaista unta, vaikka näen yleensä paljon outoja unia. Hautausmaan melkeinpä kaikki kivet olivat kaatuneet ja kirkko näytti todella lahonneelta. Tunsin kuinka maa jalkojeni juuressa tuntui oudolta ja märältä. Lähdin kävelemään pois päin, koska en halunnut olla enää tuossa paikassa. Yritin herättää itseni, ja se onneksi toimi. Kun heräsin, olin hiestä märkä ja ahdistunut.. ikkunani oli auki vaikka tiesin sulkeneeni sen ennen nukkumaan menoa. Katsoin peiliini joka oli sänkyni vieressä, ja huomasin viiltojäljen kaulassani. valkea yömekkoni oli veren tahrima.. olin shokissa ja istuin sängylläni miettien mitä hittoa oli juuri tapahtunut.. nousin sängystäni ja ajattelin laittaa valot päälle ja lähteä kaverini luokse, koska en pystynyt olemaan enää talossa tapahtumien jälkeen. Seisoin sänkyni edessä ja tunsin kun jalkaani kietoutui jääkylmä käsi, jonka sormet olivat todella pitkät ja kynnet terävät kuin veitset. Käsi oli niin mädäntynyt että siitä kuului hirveä ääni kun se takertui jalkaani.. minulla oli todella huono olo ja pakokauhu alkoi hiipimään kehooni. Ennenkuin ehdin tekemään mitään, käsi riuhtaisi minut pimeyteen. Heräsin hetken päästä siitä samaisesta kirkosta josta näin yöllä Unta. olin yhdessä kirkon penkeistä, ja katselin ympärilleni. kirkon penkit olivat täynnä ruumiita. Olin kauhuissani ja halusin pois, mutta tiesin että en pystyisi lähteä. Huomasin jokaisessa muumioituneessa ruumiissa samalaisen yksityiskohdan. Jokaisella niillä oli korvassa samanlainen outo merkki, niinkuin minullakin. Se oli ollut minulla syntymästäni asti, eikä kukaan tiennyt mitä se tarkoitti. Mutta siinä hetkessä minä tiesin, että tulisin jäämään tänne ikuisiksi ajoiksi enkä koskaan pääsisi pois täältä. kyyneleet valuivat silmistäni kun rysähdin lattialle toivottomana...
~
Kuukaudet kuluvat ja kuihdun hiljalleen pois. haava kaulassani märkii ja sieltä kierii ulos matoja. hiukseni harventuvat päivä päivältä ja ihoni harmaantuu. Tiedän kuolevani pian, eikä ole mitään, mitä voisin tehdä. Kattoon on ilmestynyt hirveän näköinen olento, joka on luonnottoman pitkä ja jolla on valkoiset hohtavat silmät. Suu on ommeltu umpeen ja tikeistä valuu verta. Iho on harmaa ja luut paistavat läpi.. se odottaa hidasta ja kivuliasta kuolemaani, jotta se voisi viedä sieluni helvettiin. En kestä tätä enää...