Kauhutarinoita & creepypastaa

2. Katoaminen

Olin kävelemässä omakotitaloni lähistöllä sijaitsevassa metsässä iltapäivällä. Metsä oli lempipaikkani, johon menin aina labradorinnoutajani Lunan kanssa kävelylle iltaisin.
Yhtenä päivänä kun olimme menossa lenkille vähän myöhemmin, kuten tavallista, huomasin kun koirani alkoi käyttäytyä normaalia oudommin. Hän murisi ja käyttäytyi epätavallisesti, aivan kuin metsässä olisi ollut jotakin uhkaavaa. Luna onneksi lopetti vähän ajan päästä. Ajattelin että siellä oli varmaan joku orava, mutta olin silti varuillani. Tuntui kuin jokin katselisi. Olimme kävelleet jo jonkin aikaa, kun Lunalle tuli taas jokin kohtaus. Hän alkoi riehumaan ja haukkumaan, ja otteeni hihnasta irtosi. Hienoa, ajattelin. On jo hämärää ja olen muutenkin vähän vainoharhainen, joten tämä tästä vielä puuttuikin... Luna alkoi juosta nopeasti jotakin karkuun, vaikkakin itse en nähnyt mitään, mikä olisi voinut aiheuttaa koirani oudon ja pelokkaan käytöksen. Yritin hädissäni ottaa koiraa kiinni, mutta se ei onnistunut. Hämärä alkoi muuttua pimeäksi.. Yritin huutaa Lunan nimeä, mutta kauhukseni koira katosi kuin tuhka tuuleen. Minun oli pakko lähteä kotiin päin, koska oli myöhä ja ilma alkoi myös viiletä. Toivoin, että Luna olisi ollut seuraavana aamuna ulko-oveni takana nukkumassa, mutta ei.. päivät kuluivat eikä Lunasta näkynyt jälkeäkään. Menin kaverini kanssa metsään etsimään Lunaa melkein joka päivä, mutta tuloksetta. Emme huomanneet mitään epätavallista ja mietimme mitä mahtoi tapahtua sinä iltana kun Luna katosi. Kaikki oli muuten aikalailla normaalisti, kunnes yhtenä iltana, kuulin raapimista ulko-ovelta. Pitkiä vetoja, jotka kuulostivat korvia raastavilta. Heti kun kuulin raapimisen, ajattelin Lunan olevan oveni takana. Mutta jokin oli pielessä. Vaistoni käski olla avaamatta ovea. Yritin kuunnella vielä kuuluisiko jotain ääniä mutta raapiminen loppui kuin seinään. Menin vainoharhaisena varovasti ikkunani ääreen katsomaan olisiko ulkona näkynyt jotain, mutta oli liian pimeää joten en nähnyt muuta kuin puiden ja pensaiden tummia siluetteja. Seuraavana yönä sama toistui. Pitkiä, mutta paljon kovempia raapimisääniä kuin edellisyönä. Tälläkertaa kuulin myös muutakin kuin pelkkää raapimista. Outoa murinaa, joka ei todellakaan kuulostanut ainakaan miltään normaalilta eläimeltä. En koskaan ollut kuullut mitään sellaista.. Olin kauhuissani enkä ollut varma mitä tehdä. Menin kuitenkin hitaasti alakertaan ja varautuneena katsoin ikkunasta mitä oikein tapahtui. Oveni takana oli pitkä, melkein kaksimetrinen, ihmismäinen olio. Se näytti kamalalta. En pystynyt kunnolla erottamaan sen ulkonäköä, mutta tiesin sen olevan jotain normaalista poikkeavaa, jotain yliluonnollista. Ehkä se oli jostain salaisesta tutkimuslaitoksesta karannut ihmiskoe tai jotain? En tiedä, enkä edes halua tietää. Havahduin tuijottamasta olentoa joka raapi terävillä kynsillään oveani. Pakotin itseni pois ikkunan äärestä, enhän tietenkään halunnut sen huomaavan minua. Juoksin puhelimen ääreen ja yritin mahdollisimman hiljaa soittaa ystävälleni joka asui parin kilometrin päässä talostani. Kerroin hänelle mitä oli tapahtunut eikä hän meinannut uskoa.. hän kuitenkin onnekseni suostui tulemaan luokseni sillä en todellakaan halunnut jäädä yksin kotiini, luonnollisesti. Kehotin häntä olemaan varovainen ajaessaan. Tarkistin näkyikö olentoa enää pihalla, eikä sitä näkynyt. Hyvä, ajattelin. Mietin kuitenkin oliko ystävälläni kaikki hyvin, kunnes näin auton kaartamassa pihatielleni. Olin helpottunut. Juoksin ovelleni, avasin sen ja juoksin halaamaan ystävääni. Hän tuijotti shokissa oveni ulkopuolta. Siinä oli selkeästi suuret raapimisjäljet joissa näkyi vähän verta. Menimme sisälle ja heti kun olin laittanut oven lukkoon, hän alkoi kertomaan mitä oli nähnyt kun oli kääntymässä pihatielleni. Hän kertoi nähneensä kuvailemani olennon tuijottamassa häntä puiden välistä metsikössä. Hän myös kauhuissaan kertoi, että olennolla oli tuppoja kullankeltaista karvaa päällään, joista repsotti veristä lihaa. Mädän lihan haju tunki autoon kun ystäväni katsoi olentoa päin, hän jatkoi. Kuvaillessaan olentoa lisää, tunsin kun kehoni valtasi shokki. Hän sanoi huomanneensa jotain, jotain tuttua.. Lunan kaulapanta. Hän kertoi. Lunan kaulapanta oli ollut takertuneena veriseen ruhoon. Silloin tajusin sen. Olento ei ollut vain tappanut koiraani, vaan se oli myös pukeutunut rakkaan koirani ihoon.. minua alkoi oksettamaan ja silmistäni valui kyyneleitä, sitten kuulin kovan pamauksen takaani. Ulko-ovi rikkoutui, ja tiesin heti, mikä oli selkäni takana, ja mitä se aikoi tehdä minulle. Olennolla ei turhaan ollut ihmismäistä ja luurangonlaihaa kehoa.

(mun omakeksimä.) kertoo siis skinwalkerista! oon ihan ylpee tästä haha, toivon että tykkäsitte <3