Opinions // Joleksi

2 | Mitä Sä Täällä

Joel

Silmäilen luomiani sanoituksia. Kirjoittelin äsken jotain mikä sopi biisin teemaan. Tai lähinnä sitä, mitä päähän putkahti.

Naamani eteen ilmestyy red bull, jota Joonas minulle ojentaa. Nappaan sen hänen kädestä, kun hän istuu viereeni.

"mitä oot saanu aikaseks" Joonas kysyy, silmäillen paperia, johon ilmestyi juuri monta riviä tekstiä.

"jotain paskaa vaan" totean, ja siirrän paperin sivumpaan.

"eli se sopii meille täydellisesti" Joonas toteaa, ja vetää lapun eteensä. Hän silmäilee sitä uteliaana, kunnes kääntää katseensa minuun hämmästyneenä.

"täähän on jopa käyttökelposta kamaa" Joonas sanoo.

"no, hehheh" sanon, ja ryttään paperin.

Joonas alkaa suoristaa paperia epätoivoisena, minun avatessa red bull:ia.

Katson Nikoa ja Aleksia, jotka yhdistävät joitain kitara pätkiä toisiinsa.
Katselen heidän olkien välistä, mitä nämä tekevät.

"ketäs nää kattelet" Joonas virnistää, lyöden minua kevyesti olkapäähän.

Näytän tälle vittuuntuneen hymyn.
"yritän kattoo mitä noi tekee tolla koneella" sanon tälle.

"aha" Joonas toteaa.

Hän avaa jonkun proteeni patukan, ja alkaa mussuttumaan sitä.

"mistä nää tommosen?" kysyn.

"kaupasta" Joonas toteaa.

"niimpä tietenki" tuhahdan, ja nousen ylös.

Suuntaan keittiöön, ja alan etsimään jotain syötävää.
Löydän kaapista jotain homehtunutta leipää, ja banaanin. Leivät heitän roskiin, ja banaanin otan mukaani.

"osaaks sä auttaa meitä täs" Niko kysyy, katsoessaan suuntaani toiveikkaasti.

Joonas, Niko ja Aleksi katsovat näyttöä mietteliäinä.

"mitä nää multa kyselet. Eiks sun pitäis tietää, että mä oon paska tommosissa jutuissa" totean, ja avaan banaanin, alkaen mussuttaa sitä.

"sä oot meijän ainoo toivo. Ei tää onnistu ilman sua"Niko toteaa. Katson häntä turhautuneena. En minä mitään tommosia osaa tehä.

Lompsin tietokoneen ääreen, ja kyyristyn katsomaan tietokonetta.

Näytölle pompahtaa jokin pelottava tyyppi, jota säikähdän aivan saatanasti. Hyppään taaksepäin, ja jään katsomaan nauravia työtovereitani säikähtäneenä.

"eih saatana" Niko sanoo, nauraen. Menen sohvalle istumaan vittuuntuneena, ja syön banaanini. Tämän jälkeen heitän kuorilla Nikoa, joka nauraa lattialla kaksinkerroin taittuneena.

Hän katsoo minua nauraen, jonka jälkeen heittää kuoret takaisin.

Kaksi muuta miestä, nauravat holtittomasti. Toinen nojaa pöytään, ja toinen istuu tuollilla.

"eikai pikku-Joel suuttunu pränkistä" Joonas sanoo, jonka jälkeen purskahtaa nauruun.

Onko hän humalassa? Yleensä Joonas on juuri tuollainen, kun hän on jurrissa.

"suutuin" vastaan, katsellen ikkunasta ulos. Enhän minä nyt oikeasti mitään suuttunut, mutta hyvä pitää roolia päällä. Ja nuo kyllä tietävät sen.

Joonas kipuaa vierelleni sohvalle ja pörröttää tukkaani. Työnnän tämän käden pois tukastani, ja mulkaisen. Joonas vain jatkaa nauramista.

"oliks meillä niitä töitäki" keskeytän muiden naurun, aivan järkevällä kysymyksellä.

"no ois täs vähän jotain vielä, mut voijaan kyllä jättää huomisellekki" Aleksi toteaa.

"eli lähetään helvettiin tästä läävästä" totean, nousten reippaasti ylös.

"niin kai" Aleksi toteaa, sulkien läppärinsä näyttöä.

Muut tulevat jälkeeni ulos, kun lähden jo lipettiin tästä paikasta.

Auto ajaa ohitseni, mutta hidastaa pian vauhtia. Tunnistan auton Aleksin autoksi, jolloin otan parit juoksuaskeleet eteenpäin.

"mitäs sulla oli" Kysyn, kun Aleksi avaa ikkunan.

"haluuks kyydin" tämä kysyy minulta, katsoen vuorotellen minua ja tietä.

"no, miks ei" totean, ja nousen toiselle puolelle kyytiin, kun Aleksi pysäyttää auton. Sen jälkeen huristelemme kotiani kohti.

Skip 10 min

"kiitti kyyistä" huikkaan vielä ennen, kuin suljen auton oven.

Lähden kerrostalon ulko-ovia kohti.
Varmistan, ettei lähistöllä ole ketään teinejä, tai muita jotka vaikuttavat tunnistavan minut. Ketään ei näy, joten avaan oven.

Kiiruhdan portaat kolmanteen kerrokseen, ja kaivan avaimet taskustani. Avaan oven, jonka takaa paljastuu hieman sotkuinen asuntoni.

Kengät ja tuulitakin jätän eteiseen, jonka jälkeen otan suunnaksi suihkun. Matkalla kylppäriin vedän paidan pois päältäni.

Matkantekoni keskeyttää ovikellon ääni. Eikai joku fani taas. Päätän vilkaista ovisilmästä, kuka rapussa odottaa minua.

Avaan oven hämmentyneenä, sen takana tönöttävälle Aleksille.

"hei, mitä sä täällä" kysyn hämmentyneenä.

Aleksi änkeää sisälle kämppääni, ja alkaa ottaa takkia pois.

"siis, mikä sulla nyt on" Kysyn uuden kysymyksen.

Aleksi suuntaa olohuoneeseen, jossa istuu sohvalle.

"onko kaikki hyvin?" kysyn kolmannen kysymyksen.

"ei" saan vastauksen.

"mikä on vikana" kysyn jo huolestuneena.

"meijän pitäs puhua. Mulla ei nimittäin oo mikään helpoin tilanne just nyt" Aleksi kertoo.

Sanoja:620

Tuttuun tapaan, pistetään heti tapahtumia kehiin.

:)