Can you feel my pain

2. Luku | miks sulla seisoo? |

Ollin nk
Pyörin sängyssäni, koska en meinaa saada unta. Mietin kuumeisena tätä Joonaksen juttua. Miksi hän ei voi kertoa minulle? Me olemme olleet parhaita kavereita niin pitkään, kun muistan, mutta nyt on jotain, mitä hän salaa minulta. Kuka tämä ystävä voi olla? Mikei sitä voi kertoa?

- - -

Varmaan tekin haluatte päästä ajantasalle, mitä minun ja Aleksin välillä loppujen lopuksi kävi. Kyllä muistelen sitä suloista poikaa edelleen joka ikinen päivä. Eikös niin sanota, ettei ensirakkautta voi koskaan unohtaa.

Tosiaan, Aleksi lähti yläkoulun jälkeen opiskelemaan Amsterdamiin, jotain DJ-juttuja. Sen jälkeen en hänestä ole kuullut.

Me päätettiin, että meidän on järkevintä erota. Tai Aleksi päätti. Meidän eroaminen ei ollut mitään siisteintä katsottavaa. Haukuimme toisiamme päin naamaa vuoronperään. Lopuksi Aleksi toi esille Alman, jonka jälkeen lähdin ovet paukkuen pois Aleksin kotoa. Poistin hänen numeron ja kaikki mahdollisuudet ottaa minuun yhteyttä.

Ajattelen tuota päivää edelleen joka päivä. Olisin halunnut hoitaa asian siistimmin, koska Aleksi on tai oli minulle hyvin tärkeä. Olisi edelleen, mutta en tiedä hänestä mitään. Haluaisinko tietää? Totta vitussa. Se aika kun olimme yhdessä, oli elämäni parasta aikaa. Rakastin Aleksia tosissani.

Samoihin aikoihin julkaisimme bändimme ensimmäisen sinkun. Sen julkaisussa kesti aika kauan, koska minun piti hoitaa koulu loppuun. Enkä myöskään kiellä, etten olisi viettänyt puolia treenejä makaamalla Aleksin kanssa sängynpohjalla. En myöskään myönnä, että tuo olisi totta.

- - -

Joonaksen nk
Istumme Joelin kanssa sängylläni. Pyysin Joelin luokseni, että voisin avautua hänelle.
"No kerros nyt", Joel sanoo asettaen kätensä selälleni. Saan jostain syystä kylmät väreet tuosta eleestä. "Noku must tuntuu nii pahalta salata Ollilta jotain", kerron. "No mun mielest sun vaa pitäs kertoo sille", Joel sanoo. Hän alkaa silittämään selkääni. "Emmä voi", sanon painaen pääni käsiini. Joel mumisee jotain ja vetää minut haliin. Jostain syystä läjä perhosia on eksynyt vatsaani. Miksi? En tiedä.

Joel päätti jäädä luokseni yöksi, koska kello oli kuulemma jo liian paljon, että hän jaksaisi lähteä kotiin. Hän myös vaati, että saa nukkua vieressäni sängyllä, koska sohvani on kuulemma liian kova. Että kiitos vain Hokka.

Eihän siinä muuten mitään vikaa ole, mutta tuo Hokka on ruvennut aiheuttamaan omituisia tunteita sisälläni. En tajua mistä ne ovat kotoisin.

Pyörin sängyssäni, kunnes Joel otta minusta kiinni ja vetää lusikkaan. "Rauhotu, mä haluun nukkuu", Joel kuiskaa. Tunnen kasvoilleni nousevan punan. Mitä helvettiä tämä on? Ei siinä punastumisessa niinkään mitään vikaa ole, koska huone on pimeä ja Joel nukkuu, mutta etumukseni kiristää hieman ja Joelin jalka on liian lähellä seisokkiani.

"Miks sulla seisoo?" Joel kysyy kuiskaten. Voi vittu nyt taas. "Emmä tiiä", vastaan. "Oisiksä apuu tarvinnu?" tuo kysyy. "Eh kylmä pärjään itekki", sanon tuskaisena. Vitun Joel. "Kyl mä oisin voinu auttaaki", Joel sanoo. Voin kuulla hänen äänestään virneen. Vittu.
_ _ _
432 sanaa
Hehee hellouuu, toinenki luku nyt julki jeejee:)