Intohimon huulet💋 [Blind channel oneshots]

Jorko: "Sä saat mut"

Joonas

"Mh- Joel rakas ei nyt. Mun pitää yrittää muistaa minne pistin sen hääkortin ja lahjan."

Karistin kehon ympäriltäni ja jatkoin kämppämme laatikoiden tutkimista. Olin minäkin huolellinen ihminen, kun viimeisillä minuuteilla ennen lähtöä tajuan, että kortti ja lahja ovat vielä hukassa. Eihän läheisen ystävän häihin voinut ilman niitä lähteä. Ja tuo yksi oli vain häirinnyt minua koko tämän ajan ja kehtasi vielä upottaa huulensakin kaulaani, vaikkei jälkiä tehnytkään.

"Noniin vihdoin löyty." Tuhahdin, kun löysin etsimäni viimein ja nousin ylös.

Kävelin kangaskassini luo, johon olin pistänyt oleelliset tavarat matkaa varten ja pistin kortin ja lahjan sinne. Tarkistin kellon ajan. 14 min lähtöön. Olin helpottunut, että edes kerrankin olimme aikataulussa. Minulla ja Joelilla oli hieman huonotapa olla aina milloin mistäkin syystä myöhässä. Varsinkin sen jälkeen, kun aloimme seurustelemaan niin olimme aina myöhässä kaikkialta. On tässä kolmen vuoden yhteiselon aikana onneksi oppinut edes vähän kiirehtimään..

Kädet kiertyivät jo vaikka miten monetta kertaa ympärilleni tämän aamun aikana ja tunsin ensin lämpimän hengityksen vasten kaulaani ja sitten huulet. Pieni nautinnon huokaus meinasi päästä suustani, mutta estin sen ja pudistin päätäni. "Joel oikeesti ei nyt meillä on lähtö 14 minuutin kuluttua ja mä haluan vielä tarkistaa, että kaikki on matkassa ja että osoite sinne kirkkoon on oikea." Sanoin tuolle blondille, joka aamun aikana oli osoittautunut enemmänkin iilimadoksi kuin ihmiseksi.

Irrotin itseni otteesta ja tein täyden käännöksen ympäri kohdatakseni Joelin kasvot. Hän katsoi minua ensin pettyneenä, mutta tuntui pääsevän yli torjunnastani välittömästi.

"Sä näytät aivan laittoman kuumalta tossa puvussa." Se päästi suustaan samalla purren huultaan.

Tuhahdin. "Meillä on kohta kiire ja sä vaan aattelet miltä mä näytän? Anna mun kaikki kestää."

"Viimenen suukko. Pliis Joonas. Mä en voi vaan tyytyä kattelemaan sua." Joel alkoi suorastaan anelemaan. Saatoin pitää siitä...

"No hyvä on no hyvä on. Yksi suudelma." Vastasin ja saman tien Joel kiersi kätensä lantiolleni ja vetäisi minut itseensä kiinni.

Muutin sievän suudelman kielariksi ihan vain kiusatakseni Joelia, joka näytti suorastaan kuolaavan perääni tämä puku päällä. Ei siinä ettei hänkin olisi ollut aivan laittoman hyvännäköinen omassa puvussa, mutta en arvannut Joelin pitävän tästä minun uudesta puvusta ihan näin paljoa.... Tunsin Joelin stondiksen vasten itseäni kielarin jatkuessa. Luuliko hän oikeasti, että aikoisin auttaa häntä tuon kanssa, vaikka saikin suostuteltua minut suudelmaan? Sitä hän saisi anoa minulta ihan toden teolla varsinkin tässä kiireessä.

Kielari loppui. Tasasin hengitystäni ivallinen virne naamallani. Joel oli jo avaamassaan suutaan, mutta minä keskeytin hänet. "Jos oikeesti meinasit, et mä auttaisin ton kanssa niin turha toivo."

Joelin ilme muuttui kauhistuneeksi. "Et sä voi oikeesti jättää mua tän ongelman kaa? Kait sä ymmärrät miten epämukavaa se on varsinki ton äskesen jälkeen??"

Naurahdin. "Mitä mä sun auttamisesta saisin" Ai että mä rakastin Joelin kiusaamista ihan liikaa..

Joel meni täysin hiljaiseksi ennen kuin hänen päässään syttyvän lampun pystyi miltein näkemään.

"Sä saat mut.. ku tullaan takaisin."

Ja se riitti. En minä nyt niin julma ollu et pistäisin Joelin autoon istumaan stondiksen kanssa kahdeksi kokonaiseksi tunniksi.