In The End 2

Muistot

*JOEL*

Kyyneleistä kastuneet hiukset liimautuivat pitkin poskia kun mä itkin epätoivoista ikävääni vasten Joonaksen olkapäätä. Se itki, taivas itki, minä itkin ja kaiken multa vienyt alapuolella pauhaava joki itki.

Mulla ei ollut yhden yhtä kysymystä päässä, mä en edes halunnut ajatella miksi. Se vain saisi mut ymmärtämään mitä olis pitänyt tehdä toisin tai jättää tekemättä, jotta tilanne ei olisi tämä. Se tekisi olosta vielä 100 kertaa pahemman vaikka mä rohkenin epäillä ettei se ollut enää edes mahdollista.

Joonas oli vienyt mut kotiin puolitoista tuntia kestäneen hysteerisen itkun päätteeksi. Jos se ei olisi tullut paikalle, olis ollut vain sekuntien päässä etten mä olisi lähtenyt perässä. Kerrankin mä voin sanoa sattuman olevan mun puolella. Jos nyt niin saattoi tässä kohtaa edes sanoa. 

Mä kävelin tyhjässä asunnossa kuin jotain etsien. Todellisuus vain oli se että se mitä mä etsin, oli poissa. Mä en tulisi milloinkaan saamaan sitä takaisin vaikka mä itkisin sieluni rikki, huutaisin niin ettei ääni enää kuuluisi tai henki kulkisi. Vaikka mä olisin rukoillut polvillani kaiket päivät ja yöt, se ei tuonut Sofiaa takaisin. 

Vaikka mä miettisin pääni puhki ja aivot hajalle siitä mitä mä olisin voinut tehdä toisin, se ei saanut kelloja seisahtumaan tai aikaa menemään taaksepäin. Mitä mun olis pitänyt tehdä että mä olisin saanut pitää sen luonani?! Ei musta ollut enää olemaan täällä ilman sitä... miten mä en tajunnut tätä sen lähtiessä kotoa... kuinka mä olin niin saatanan sinisilmäinen?! Enhän mä ollut mitään ilman sitä. Mä olin enää vain tyhjät kuoret vailla sisältöä. 

Avasin varovasti sen raollaan olevan makuuhuoneen oven ja jäin seisomaan hetkeksi ympärilleni katsellen. Tuntui väärältä mennä sisään mutta niin mä kaikesta huolimatta tein. Omaa intuitiotani uhmaten. 

Sänky oli pedattu siististi, kuten aina ja jalkopäähän oli jätetty pieni valkoinen nalle joka piteli sydäntä käsissään. Mä olin ostanut sen Sofialle meidän ensimmäisenä yhteisenä ystävänpäivänä.. me jos ketkä oltiin hyvä esimerkki siitä mikä ystävänpäivän tarkoitus oikeasti oli. Kun kaikki kliseinen rakkaushömppä kuorittiin pois päältä. 

Pienessä hetkessä kun meistä oli tullut niin kovin läheisiä. Se oli aina treeniksellä meidän kanssa kun Joonas ei suostunut jättämään sitä yksin kotiin. Ne olivat siis olleet kämppiksiä aikanaan ennen meitä.. long story.. toisaalta eipä mulla enää mihinkään kiire ollut..

Mutta tuo ystävänpäivä... mä olin ollut korviani myöten kusessa tuohon rikkinäiseen ihmiseen ja Joonaksen käskyä kunnioittaen, mä olin vannonut etten sitä naiselle itselleen kertoisi. Sillä hetkellä se ei kaivannut moista. Se tarvitsi vain ystävää johon luottaa. Ja juuri sellainen mä halusin olla.

Silloin mä olin ostanut sille tuon nallen ja vastalahjaksi saanut mukin jossa luki saatanan tunari. Se sopi mulle, sillä vain viikko tuosta ja mä olin onnistunut tiputtamaan kyseisen mukin tuhannen säpäleiksi treeniksen lattialle. Se oli jo pienessä ajassa huomannut sen kuinka sählä mä osasin olla.. sen mielestä se oli vain söpöä. Jätkät oli kumma kyllä eri mieltä asiasta...

Mun katse eksyi sen yöpöydälle jossa mä näin kehystetyn valokuvan. Se sai muistojen hyökyaallon vyörymään oitis mun ylitseni. Kehyksissä ollut kuva oli otettu Joonaksen yllätys-synttäreillä muistaakseni Nikon toimesta. Vuodesta mulla ei ollut harmainta aavistustakaan...

Mulla ja Sofialla oli jokin intensiivinen keskustelu menossa ja mä olin juuri kumartunut kuiskaamaan sille jotain. Se nauroi. Tilanne näytti lähinnä siltä kun mä olisin juuri ollut suutelemassa sitä mut ei se ihan niin mennyt.

Kyynelten valuessa mun poskille mä muistin siitä kaiken. Hymyn, katseen, kosketuksen, rakkauden, ikävän, intohimon ja kaiken alleen hukuttavan tuskan. Miksi sä jätit mut yksin tänne... 

Siinä hetkessä mä muistin kaiken aina ensitapaamisesta siihen viimeiseen. 

***

Täällä tämä jatko-osa nyt vihdoin on! En osaa sanoo miten usein tulee osia mutta yritän parhaani ainakin. Käykää ihmeessä verestämässä muistoja ja lukekaa ykkönen jos kaipaatte muistuttelua aiemmista tapahtumista ::)