In The End 2

Vittu Porko

Mä seurasin vierestä kun Joonas antoi kiihtyneenä selontekoa Aleksille siitä missä oikein mentiin. Se oli raahannut miehen perässään äänityskoppiin jotta saisi puhua sen kanssa rauhassa. Musta olis ollut silti ihan mukavaa että me muutkin oltais tiedetty mitä tässä oikein oli tekeillä. Yhdestä asiasta mä kuitenkin olin yhä vakuuttuneempi.. tuo paikalla oleva nainen ei ollut Joonaksen tyttöystävä. Tai sitten mä olin Jumala...

Siitä puheen ollen.. Tommi istui sohvalla tuon pienen ihmisen vierellä, joka oli kietonut kätensä polviensa ympäri kuin suojaksi. Se ei sanonut mitään eikä tehnyt mitään. Se vain oli. Aina kun mä yritin ottaa siihen katsekontaktia, se käänsi päänsä poispäin kuin peläten jotakin. Mikä tämä haavoittunut enkeli oikein oli? Pelkkä illuusio? Olinko mä tulossa hulluksi?

Oven kolahdus sai mut kääntämään katseeni äänen suuntaan. Vakavailmeinen Joonas asteli kopista ulos Aleksi perässään. Tuo näytti kovin mietteliäältä mutta samaan aikaan todella surulliselta. Tämä tällainen ei ollut hyväksi mun uteliaisuudelleni...

"Joel.." Joonas sanoi ja vinkkasi ulko-oven suuntaan.

Mä katsoin sitä kulmiani kurtistaen mutten ehtinyt kyseenalaistaa asiaa sen enempää kun tuo repi mut jo käsivarresta kiinni pitäen mukaansa. Jos mulle ei kohta ladottais käteen kymmentä käskyä siitä mitä mä sain tehdä ja mitä en, mä olin todella ihmeissäni.

"Sähän tiedät mun siskon, Ninan" Joonas varmisti.

Toki... sellaista asiaa ei ollutkaan mitä mä Joonaksesta en olisi tiennyt. Sama meni myös toiseen suuntaan. Puhumattakaan perheenjäsenistä.. mun perhe oli Joonakselle kuin perhe ja toisinpäin. Meidän välit oli pelottavan läheiset, ihan totta...

Nyökkäilin myöntymisen merkiksi ja jäin odottamaan jatkoa. Jos mä nyt lähdin tuon perusteella pohtimaan syy-seuraussuhdetta tähän asiaan, mun aivot olisi pahemmassa solmussa kuin Joonaksen hiukset suihkun jäljiltä.

"Mä kävin sen luona ja yritin saada sitä palaamaan tänne" Joonas selitti.

Ninalla oli verrattaen hieman.. noh.. mä en tiennyt kuinka sen sanoisi kauniisti... erikoinen elämäntapa. Vaarallinen ja sairas jos Joonakselta kysyttiin. Mä en varsinaisesti tiennyt asiasta sen enempää sillä Joonas ei välittänyt edes puhua siitä... mä tiesin vain sen että nainen oli jossakin kartanon tyylisessä mestassa jota pyöritti jokin hämärä tyyppi. Sillä kävi vieraita yhtenään ja Nina esimerkiksi monien muiden lomassa viihdytti niitä... helpommin te tajusitte jos mä sanoin ihan suoraan.. Joonaksen sisko oli siis huora. Mä en todellakaan haukkunut tai vähätellyt ketään. Mulla siihen kaiken vähiten oli varaa. Mutta tuo oli ihan tosissaan ehkä osuvin tapa ilmaista asia. Erikoisia nuo Porkot, vai mitä?

"Se ei suostunut lähtemään mutta Sofia sen sijaan pyysi päästä mukaan" tuo jatkoi.

Kuka helvetin Sofia? Vai.. oliko tuo katseita karttava salaperäinen nainen karannut jostakin? Vittu Porko! Jos me nyt jouduttiin koko porukka kuseen tuon päähänpiston takia niin mä en ollut erityisen ylpeä. Vaikka hyvää varmasti tarkoittikin.

"Tää muija meidän treeniksen sohvalla? Mihin soppaan sä taas oot lusikkasi työntänyt?" kysyin epäilevänä. Ja ihan aiheesta. Mua ei huvittanut saada mitään kiukkuisia horo-pomoja perääni sen takia et Joonas oli ottanut yhden sen lemmikeistä siipiensä suojaan.

"Nina on siellä omasta tahdostaan. Toisin kuin Sofia" Joonas huomautti.

Mä ymmärsin sen pointin mutta miksi se oli yhtäkkiä noin halukas auttamaan täysin tuntematonta ihmistä. Ja roudaamaan sen tänne, kaiken keskelle.

"Ne oli hyviä frendejä ja Sofia yrittikin monesti puhua Ninaa lähtemään. Eihän sitä mikään estänyt" mies jatkoi. Lause lauseelta mä aloin päästä paremmin perille asiasta. Pitkä matka mulla oli vielä ymmärrykseen mutta kai sekin pikkuhiljaa tulisi saavutettua.

"Se pässi vain viihtyy siellä mutta Sofia kärsi. Mä halusin auttaa sitä" Joonas huokaisi. 

Se oli pohjimmiltaan todella empaattinen ihminen joten en mä voinut sanoa yllättyneeni tästä. Mä todella toivoin ettei tämä ollut mikään hetkellinen päähänpisto vaan että se ihan oikeasti tiesi mitä teki. 

***

Musta tuntuu et oon tällä hetkellä just tarpeeks sekasin kirjottaakseni tätä stooria :)