Ryppyjä rakkaudessa? || Jorko !TAUOLLA!

15 ~ Jossain muualla

OLLI
Istun koulujen vessan lattialla. Voi vittu nyt. Me oikeesti pantiin Aleksin kans koulujen vessoissa. No mut mä en sille mitään voi. Iteppähän Aleksi mulle sen stondiksen aiheutti. Aleksi hengittelee ja mä myös. Oveen kuitenkin koputetaan. "Olli ja Aleksi tulkaas pois nyt tai avaan tän oven.", opettajan ääni kuuluu. V i t t u. Alan pukea päälle. Pakko mennä, kyllä ne tänne aina pääsee jollain avaimella. Aleksi pukee myös. "Vittu me ollaan kusessa nyt.", Aleksi toteaa. Aivan tottahan tuo onkin. "No niin ollaan.", totean. Oveen koputetaan uudelleen ja saamme Aleksin kanssa samalla sekunnilla puettua. Noniin, nyt se olis menoa sit. Lähden vessasta hiukset pystyssä ja Aleksi tulee perässä hiukset aivan sekaisin. "Tulkaas tonne niin puhutaan.", opettaja sanoo ja vie meidät johonkin tyhjään luokkaan. "Tiedän että olette iässä, jossa haluatte testata kaikkea, mutta harrastakaa seksiä muualla, kuin koulun vessassa. Koulu ei ole sitä varten.", opettaja selittää. Vittu se kuulit meiät. "Joojoo päästäänkö pois?", Aleksi kysyy vierestäni. Itse pysyn hiljaa. "Hh pääsette, mutta muistakaa että älkää täällä." "Joo me kyllä kuultiin jo!", huudahdan. Otan Aleksi. kädestä ja vedän tuon pois luokasta.

JOEL
Istun Joonaksen vieressä matikan luokassa. En mä ymmärrä tästä mitään, en mä jaksa. Haluisin olla ton blondin kanssa.. Yhdessä. Mut ei se rakasta mua. Ei vaan rakasta, ei ees tykkää sillä tavalla. Se satuttaa, mutta siihen on totuttava. Mä en saa Joonasta koskaan. En ikinä.. Havahdun, kun tunnen jonkun ottavan kädestäni kiinni pöydän alla. Katson kuka otti kädestäni ja sydämeni jättää yhden lyönnin välistä. Joonas?! Katson Joonasta kysyvästi. Joonas vain hymyilee takas. Alan pakosti hymyillä myös, Joonaksen hymy tarttuu aina. Kuulen kuitenkin opettajan äänen. "Mitä Joonas ja Joel siellä tekee?"
Vittu! Tulikin pilaamaan meiän hetken.. Katson Joonasta joka ei sano mitään. Siinä se hiljaa tuijottaa mua. "Joonas.. Mä rakastan sua.", lipsautan vahingossa. Sentään kuiskasin. Nousen ja olen lähdössä mutta Joonas pitää liian tiukasti kiinni kädestäni. En mä pääse lähtemään. Istun nolona takaisin tuolille. Joonas katsoo mua. "Opettaja? Voidaanko käydä nopeesti käytävällä meillä olis tärkee asia sovittavana?", Joonas kysyy vierestäni. Eli se aikoo nyt kertoo kuinka mä en koskaan saa sitä. "Hhh no nopeasti sitten! Mutta mä tuun tohon käytävälle myös ettei tapahdu mitään.", opettaja sanoo vittumaisesti. Joo o. Joonas nyökkää ja nousee päästäen kädestäni irti. Nousen myös ja menemme käytävälle. Opettaja tulee käytävälle ja sulkee oven. Menemme hieman kauemmas opettajasta. "Mä kuulin mitä sä sanoit siellä luokassa.", Joonas kertoo. Noni. Vitun hyvä Joel! Menit nyt pilaamaan kaiken. "Mm." "Ja Joel.. Se oli ihanasti sanottu." "Mut mä tarkotin sitä, rakastan sua. Enemmän kun ystävänä.", totean. Joonas katsoo mua. Katson Joonaksen silmiä, ihanat. Merensiniset, noihin jos joihinkin vois hukkua kun niitä kattoo tarpeeks pitkään. Joonas laittaa kädet poskilleni. Sydämeni jättää lyönnin välistä. Mitä tapahtuu?! Laitan kuitenkin kädet Joonaksen lantiolle. Ei kauaa, kun tunnen Joonaksen pehmeät ja lämpimät huulet omillani. Suutelemme samaan tahtiin. Tää ei kyllä auta menettämään niitä tunteita. "Joel mä tykkään susta.", Joonas kertoo. Että mitä. Tykkää musta?! Ei tää oo totta tää on unta! Tunnen kuitenkin Joonaksen huulet taas omillani. Suudellaan taas samassa tahdissa kunnes Joonas alkaa suudella ahnaammin. En pian enää pysyisi vauhdissa. Opettaja yskäisee ja Joonas irrottautuu. "Anteeks. Joel muista mitä sanoin.", Joonas sanoo ja lähtee opettajan luo. Menen perässä aivan hämmentyneenä. Onko tää unta..
———————————————
Sanoja: 529
Tää on varmaan aika paska luku mut mulle tuliki tänne viikonlopulle yhtäkkii tosi paljon tekemistä nii en oo oikeen kerenny parempaan:(( Anteeks siitä. Mut pitäkää kiva päivä<3