2

20 1 0
                                    

Koulu oli päättynyt ja olin kävelemässä ulos. Näin Aleksin kiian, jonka ympärillä oli paljon porukkaa. Vittu en jaksais, ajattelin. Rynnin väkijoukon läpi auton ovelle.

Aleksi lähti ajamaan. "Vittu" naurahdin. "Miten meni" Aleksi kysyi. "Ihan kivasti, Sofia vaan vähän vittuili" vastasin ja pyöritin silmiäni. "Mennäänkö studiolle kun siellä on muutkin?" Aleksi kysyi hymyillen minulle. "Joo vaikka" sanoin iloisesti.

Aleksi avasi oven ja piti sitä auki minulle. Astuin sisälle ja jätin reppuni lattialle. "Moi" huusin. "Moi" kuulin vähän eripuolilta studiota. Halasin isääni ja menin Joonaksen viereen sohvalle. Isäni avasi suunsa sanoakseen jotain. "Ihan hyvin meni" sanoin virnistäen. Muut nauroivat. "Onks sul nälkä" Joonas kysyi. "Ei" totesin, vaikka nälkä kurni vatsassani. En vain voinut olla ajattelematta Sofian sanoja. "On sun pakko jotain syödä" isäni sanoi hieman huolestuneena. "En Mä tarvitse" vastasin nopeasti. "Ota nyt jotain et sä oo syönyt moneen tuntiin" Niko jatkoi. "EN OTA" huusin vähän liiankin kovaa. Isäni kurtisti kulmiaan. "mikä on rakas?" Hän kysyi. "E-ei mikään" sanoin samalla kun purskahdin itkuun.

—————————————————
Tää oli aika lyhyt 166 sanaa:(
Kirjottelen vielä lisää ja huomenna yritän jos ehtii. En ees tiiä lukeeko tätä koskaan ketää😂 kertokaa muös vinkkejä koska oon aika huono:)

Blindchannel is my family❓Where stories live. Discover now