sä oot just se. (oleksi)

1. taas..

Ollin nk.

Istuin vessan lattialla ranteet auki. Tein sen.. Taas.. Iskän kuolema ja vanhempien ero otti vähän koville. Ai vähän? No eivaan aika paljonki. No can do kai se on pakko nousta treeneihin. Nousin ylös ja pyörrytti. Otin altaasta kiinni ja katoin itseeni. "vittu sä oot ruma" sanoin itelleni ja menin olohuoneeseen. Otin mustan hupparin ja vedin sen haavojen päälle. Ihan sama vaikka tulehtuu. Ei mun piä enää olla tässä maailmassa. Kukaan ei haluu mua. Paitsi mun bändi. Jätkät on aina mun rinnalla. Otin avaimet ja lähdin ulos. Pyörrytti niin helvetisti. Oishan sitä voinu ehkä syödäkki jotain ennenku lähtee. Ihan sama.

Saavuin vihdoin ja viimein studion pihaan. Taas myöhässä. Yllätys? Ei. Avasin oven ja joel astelee vihasena mun luo. "missä helvetissä sä oot ollu" tuo melkein huusi mulle päin naamaa. Chillaa veli ei oo niin iso juttu. "nukkumassa" vastasin hiljaa. En todellakaan, vaikka hyvät unenlahjat omistankin. "joel älä viitti näitä sattuu kaikille välillä. Anna vaan olla." aleksi sanoi omalta tuoliltaan. Hymyilin pienesti. Ihana aleksi. "niin kai se menee" joel sanoi ja taputti mua olkapäälle. Kävelin sohvan luokse ja lösähdin siihen joonaksen viereen. Tuo sammutti puhelimensa ja katsoi minua. "onks kaikki ok? Näytät vähä huonovointiselta". "joo on päätä vaan särkee" vastasin ja vedin tekohymyn naamalle. "olli saat multa buranaa" aleksi sanoi ja heitti burana paketin syliini. "kiitti" sanoin ja nousin ylös. Tommi oli aukaisemassa suutaan. "ei" joonas sanoi ja laittoi sormen tuon huulien päälle. "ei haluta kuulla sun burana 600 mainosta" tuo jatkoi ja repesi nauruun. Joo, se on kuultu kyllä aika monta kertaa.

Istuin keittiön pöydässä ja katsoin burana pakettia. "ei mul oo pää kipee.." sanoin hiljaa ja painoin pääni käsiini. Haluun itkeä. Haluun pois. "olli" tuttu ääni sanoi oven suusta. Nostin pääni käsistäni ja katsoin ovelle. "mmh" mumisin Aleksille. "ooksä ihan ok?" aleksi kysyi ja asteli luokseni. "joo ja en" vastasin hiljaa. "sä voit puhuu mulle" aleksi sanoi ja istui mua vastapäätä tuolille. Tuo laittoi kätensä mun käden päälle. "no jos sä tulisit vaikka mun luo illal ku on vähä pitkä tarina.." vastasin hiljaa ja kyynel vierähti poskelleni. "tottakai" aleksi vastasi ja nousi ylös. Tuo veti mut ylös ja nappasi halaukseen. Pitkä ja turvallinen hali. Tätä mä tarviin tällä hetkellä. Kiitos. "okei wou chillatkaa" joonas huusi oven suusta. "onks nyt yks hali noin iso juttu sulle?" aleksi kysyi ja ei vieläkään päästänyt irti. Onneksi. "etkö oo koskaa nähny ku porukka halaa" naurahdin. Kerrankin aitoa naurua. Aleksi aiheuttaa mulle hyvän olon.. En kai mä vaan oo..

*********
411 sanaa. Eka luku jee🎉🎉kirjotan kyl jatkossa pitempii lukui mut tää oli vaan tämmönen alku.