Tales from the Dark Side - Happy Halloween

Tales from the Dark Side 1: Bloodbrothers

‼️SISÄLTÖVAROITUS‼️
🚩verta
🚩haavoittuminen
🚩väkivaltaa
🚩pyörtyminen
🚩 yliluonnollisia ilmiöitä
🚩 vampyyreja
🚩 ahdistus

(JOEL)

Joel painoi sormillaan kumpaakin ohimoaan saadakseen päänsärkynsä hellittämään edes hetkeksi. Hän oli kotitalonsa alaovella ja yritti etsiä avaimiaan taskunpohjalta. Hän oli viettänyt pari päivää Nikon ja Minnan luona, kykenemättä olla yksin yhtäkkiä kolkolta tuntuvassa kämpässään. Nyt hänen oli kuitenkin pakko hakea vähintäänkin vaihtovaatteita. Hän oli viivytellyt viimeiseen asti, pukeutuneena jo toista päivää samoihin boxereihin, mutta Minna oli pakottanut hänet hakemaan vaihtovaatteita siinä vaiheessa, kun Niko oli tarjoutunut lainaamaan omia kalsareitaan. Joel ei syyttänyt häntä, vaan oli oikeastaan kiitollinen, että joku piti hänestä huolta ja katsoi, että hän muisti ikävältään käydä esimerkiksi suihkussa.

Joel löysi avaimensa, ja laahusti rappukäytävään, yrittäen ignoorata jyskytyksen päässään. Joel ei ollut nukkunut taaskaan silmällistäkään. Miten hän muka voisi? Hänellä oli muutenkin uniongelmia, ja viime päivien stressi ja huoli ei auttanut asiaan. Kaikista merkittävin syy vallitsevaan ikävään ja unettomuuteen oli kuitenkin se, että Joel kaipasi Joonasta. Hän tunsi itsensä rikkonaiseksi, puutteelliseksi, ilman Joonasta. Tuntui, kuin Joonas oli muututtuaan ja karattuaan vienyt palasen Joelia mennessään. Joel tarvitsi sen palasen takaisin.

Hissi ei reagoinut mitenkään, vaikka Joel rämpytti sen nappulaa. Joel huokaisi ja kirosi. Naapuri oli varmaan taas unohtanut sulkea hissin oven kunnolla, ja se oli jumissa jossakin ylemmässä kerroksessa. Ei auttanut muuta kuin kävellä viidenteen kerrokseen.

Joelin noustessa voipuneena portaat kolmanteen kerrokseen, hän ei voinut itselleen mitään, vaan pysähtyi hetkeksi tuijottamaan yhden asunnoista ovea. Joonas oli ottanut sukunimensä pois ovesta sen jälkeen, kun Blind Channel oli breikannut ja fanit olivat alkaneet pyöriä kaikkialla, missä hekin. Joel oli tehnyt samoin.

Joel tunsi silmiensä kostuvan tuijottaessaan ovea, joka kätki taakseen niin monet muistot. Ja hän vihasi sitä. Hän vihasi itkemistä. Mutta hän kaipasi parasta ystäväänsä niin paljon, että se sattui. Se sattui enemmän kuin hän olisi koskaan voinut odottaa sen sattuvan.

Joel nielaisi ja räpytteli kyyneleet tiehensä, ennen kuin kapusi loput kaksi kerrosta kaksi askelmaa kerrallaan. Päästessään asuntoonsa, hän heitti kassinsa eteisen nurkkaan ja meni keittiöön ottamaan särkylääkkeen, ennen kuin repi kaikkien kaappien ovet auki etsien vimmatusti. Sen oli pakko olla täällä jossain... Perimmäisestä kaapista, pienestä rasiasta hän vihdoin löysi sen. Vara-avaimen Joonaksen kämppään. Joel empi hetken. Hän tiesi, että alamaailman viranomaiset olivat käyneet tarkistamassa Joonaksen asunnon moneen kertaan. Mutta hän halusi nähdä itse, että Joonas oli todella poissa. Siispä hän ravasi portaat alas kolmanteen kerrokseen, puristaen vara-avainta visusti nyrkissään.

Kun Joel avasi henkeään pidätellen oven Joonaksen kämppään, kaikki näytti olevan ennallaan. Kuin hän olisi palannut ajassa taaksepäin parin viikon päähän, kun oli viimeksi käynyt Joonaksen kämpillä, eikä viime päivien tapahtumia olisi koskaan tapahtunutkaan. Joonaksen kengät olivat rivissä kenkätelineessä, lukuun ottamatta yhtä paria, joka oli huolimattomasti potkittu pois jaloista eteisen lattialle. Ne eivät kuitenkaan olleet ne, jotka Joonaksella oli ollut jalassa sinä päivänä, kun hän muuttui, sen Joel pisti merkille.

Joonaksen tuunattu farkkutakki oli naulakossa. Se oli niin tuttu, että sen näkeminen sai aikaan puristuksen Joelin rinnassa. Hän pudisti hieman päätään ja astui eteenpäin kämpässä. Myös olohuoneessa oli kaikki ennallaan. Dark Side:n kulta- ja platinalevyt roikkuivat seinällä ja Joonakselle valikoitunut Emma -pysti oli asteltu kirjahyllyyn. Joel nielaisi, tiedostaen, että ne olisivat viimeiset palkinnot, joita he menestyksestään tulisivat koskaan saamaan.