Ensimmäinen kouluaamu valkeni aurinkoisena. Donna venytteli sängyssään ja nousi sitten pukeutumaan. Hänen olonsa oli kumman jännittynyt syystä, jota hän ei itse muistanut. Kelly oli jo pukeutunut ja odotti Donnaa oleskeluhuoneessa, missä katseli kirjahyllyä kulmat kurtussa. "Ensiluokkalaiset eivät koskaan opi laittamaan kirjoja oikeille paikoilleen. Aakkosjärjestys on taas sotkettu", hän sanoi happamasti ja mulkaisi joukkoa ekaluokkalaisia poikia. Pieni epäjärjestys ei haitannut Donnaa. Hän tarttui Kellyä käsivarresta ja lähti vetämään tätä kohti suurta salia.
Suuri sali oli jo täynnä aamupalaansa syöviä oppilaita. Donna ja Kelly istuivat yksinäisenä istuvan Teresan viereen. "Oletko jo saanut uusia ystäviä, Teresa?" Donna kysyi ja ojensi tytölle leivän. Teresa pudisti surkeana päätään. "Kaikki muut tuntee jo toisensa, mutta minun kaikki kaverit on toisissa tuvissa", hän vastasi ohuella äänellä, joka ei ollut kaukana murtumisesta. Donna halasi Teresaa lohduttavasti. "Kyllä me sinulle ystäviä löydetään. Minun ja Kellyn kaverilla Christinalla on Johnny-niminen pikkuveli, joka on Korpinkynnessä. Teistä voisi tulla hyviä ystäviä."
Teresa nyökkäsi ja hänen pyöreille kasvoilleen nousi pienen pieni toiveikas hymy. Donna otti itselleen lautasen ja täytti sen puurolla. Ensimmäiseen tuntiin ei olisi enää hirveästi aikaa. Donna otti suuren lusikallisen puuroa ja pisti sen suuhunsa. Hän huudahti kivusta ja sylki puuron takaisin lautaselle. Se oli polttavan kuumaa ja Donnan suu tuntui kärventyneen. Hän kaatoi mukiin jääkylmää kurpitsamehua ja kulautti sen suuhunsa. Sitten hän vasta katsoi ympärilleen ja huomasi, että osa oppilaista tuijotti häntä.
Donna punastui korviaan myöten ja painoi katseensa pöytään. Kun hän taas uskalsi katsoa ympärilleen, kaikki olivat kääntyneet takaisin omien aamiaistensa pariin. Vain yksi rohkelikko katsoi Donnaa alta kulmain. Peter istui hiljaa Jamesin vieressä ja tarkkaili Donnaa. Donna olisi halunnut vastata katseeseen, mutta pelkäsi Kellyn huomaavan.
Aamiaisen jälkeen tupien johtajat kiertelivät pöydissä ja jakoivat oppilaille lukujärjestyksiä. Donnalla olisi ensimmäisellä tunnilla yrttitietoa. Kelly lähti kohti numerologian luokkaa. Hän ei ollut pärjännyt yrttitiedossa V.I.P.-kokeissa ja oli päättänyt jättää sen pois. Donna taas rakasti kasvihuoneiden vihreyttä.
Hypellessään kasvihuoneille Donna tarkasteli tarkemmin lukujärjestystään. Ainoastaan loitsut ja pimeyden voimilta suojautuminen olivat vain korpinkynsien kesken. Liemet ja taikakausien historia olivat puuskupuhien ja tähtitiede luihusten kanssa. Donnan suosikkiaineet, yrttitieto, taikaolentojen hoito ja muodonmuutos, olivat rohkelikkojen kanssa. Donna mahanpohjaa kutitteli jännityksestä. Olisikohan Peter samoilla tunneilla?
Donna oli ensimmäinen oppilas, joka saapui kasvihuoneille. Hän istahti kostealle nurmikolle ja katseli, kuinka ryhmä kolmasluokkalaisia taivalsi linnan pihan poikki kohti kielletyn metsän laitaa, jossa pidettiin taikaolentojen hoidon tunteja. Donna katseli uudestaan lukujärjestystään. Hänelle taikaolentojen hoitoa olisi luvassa vasta seuraavana aamuna. Onneksi muodonmuutosta olisi heti ruokailun jälkeen.
Professori Verso saapui paikalle. Donna katseli ympärilleen etsien tuttuja kasvoja. Korpinkynnestä oli hänen lisäkseen ainoastaan kaksi poikaa, William Green ja Tim Sweeney. Donna heilautti pojille kättään ja väläytti hymyn. Rohkelikkojakin oli vain kolme, vain Lily Evans ja Marlene McKinnon, sekä vaalea poika. Donnan sydän hypähti ilosta, kun hän tunnisti pojan Peteriksi. Hän mietti, uskaltaisiko sanoa Peterille tunnin aikana jotain, mutta Verso rykäisi kurkkuaan ja aloitti tunnin.
"Meitä ei ole tänä vuonna paljon. Teidän ikäluokastanne harva on kiinnostunut yrttitiedosta, ja tämä koskettaa erityisesti korpinkynsiä ja rohkelikkoja", Verso sanoi vakavalla äänellä. Oppilaat katselivat vaivautuneina kengänkärkiään. Professori Verson kasvoille levisi vieno hymy ja hän taputti käsiään yhteen. "Älkäähän nyt näyttäkö tuolta. Tiedän kyllä, että te että yrttitieto saattaa monista kuulostaa tylsältä. Sitä paitsi pieni ryhmä on teille vain etu. Ehdimme käydä sellaisia kasveja läpi, joita ei isommassa ryhmässä ehtisi."
Oppilaat nyökyttelivät tyytyväisinä. Sitten Verso jo kehottikin heitä valitsemaan parin ja menemään yhden istutuspöydän luokse. William ja Tim olivat tietysti pari, samoin kuin Lily ja Marlene. Donna livahti Peterin viereen. "Minä voin olla sinun parisi", hän tarjoutui ja toivoi, ettei Peter huomaisi hänen innokkuuttaan. Peter vain nyökkäsi katsomatta Donnaa suoraan silmiin. "Remuksen pitäisi tulla huomenna tunnille. Hän... ööh, on kipeä tänään", Peter sanoi, eikä Donna voinut olla huomaamatta epäröintiä Peterin äänessä, kun tämä puhui Remuksesta. Hän päätti kuitenkin olla kyselemättä mitään ja lähti hakemaan kasvihuoneen toiselta puolelta kasveja, joita professori Verso juuri ojensi taimilaatikosta.
Peter katseli Donnaa, jonka askellus oli keveää ja huoletonta. Tämä oli sitonut pörröiset hiuksensa kiinni pienellä vaaleansinisellä silkkirusetilla. Peter ei ollut koskaan kiinnittänyt tyttöön juurikaan huomiota. Tämä oli ollut kuudennella luokalla pimeyden voimilta suojautumisen tunnilla hänen kaksintaisteluharjoitusparinaan, ja Peter oli saanut itselleen harvinaisia kehuja riisuttuaan Donnan aseista ensiyrittämällä. Yleensä kehut oli varattu muille kelmeille, ja Peter oli nauttinut tilanteesta. Sitten hän oli ojentanut Donnalle tämän sauvan ja saanut tältä hämillisen hymyn. Sirius oli myöhemmin tokaissut jotain siihen suuntaan, että Donna oli hölmö, eikä hän tajunnut miten tämä oli päässyt Korpinkynnen tupaan.
Peter nojasi ajatuksissaan kyynärpäätään pöytään jolla istutuslaatikko oli. Donna laski neljä terävälehtistä puuntaimea hänen käsivartensa viereen. "Nämä ovat samaa lajia kuin tällipaju. Meidän pitää irrottaa juurista nuo kyhmyt" -Donna tökkäsi yhden taimen juuressa olevaa pattia- "ja istuttaa ne uusiin ruukkuihin."
Peter tarttui yhteen reilun jalan mittaiseen taimeen ja heilautti taikasauvaansa suuren pahkuran vieressä niin, että se irtosi ja pyörähti lattialle. Peter ei ollut lainkaan varautunut pienen taimen ärhäkkyyteen. Kyhmyn irrotessa sen muutamat pienet oksat alkoivat läimiä ympäriinsä, ja Peter oli puhkaista silmänsä. Hän kiristi otettaan ohuesta varresta. Linnan pihalla seisova tällipaju ei ollut koskaan onnistunut satuttamaan häntä, eivätkä nämä mitättömät taimet olisi poikkeus.
Peter irrotti pajusta loput kyhmyt rivakasti. Hän otti käteensä sinisen ruukun ja täytti sen mullalla. Sitten hän kaivoi multaan kuopan, johon sai aseteltua tällipajun taimen. Peter kasteli vielä mullan ja kääntyi sitten katsomaan, miten Donnalla sujui. Tämä oli juuri poistamassa viimeistä kyhmyä. Donnan suupielillä karehti pieni hymy. Peteristä tuntui, että Donna hymyili aina.
Peter tökki seuraavan taimen kyhmyt ennätysnopeasti. "Professori Verso, onko sinulla muuta tehtävää tänään?" hän huikkasi kasvihuoneen vastakkaiselle laidalle, missä professori oli avustamassa kahta Donnan tupatoveria, jotka olivat vasta ensimmäisten tällipajujensa kimpussa. Verso kohotti katseensa. "Oletkin jo valmis! Viisi pistettä Rohkelikolle nopeasta toiminnasta. Voisitko kerätä pahkurat lattialta kompostiin?" Verso pyysi. Peter heilautti taikasauvaansa, ja pahkurat lennähtivät hienossa kaaressa kompostiin.
Donna alkoi olla myös valmis tällipajujensa kanssa, ja Peter auttoi häntä istuttamaan ne ruukkuihin. Verso antoi heidän poistua tunnilta etuajassa. Peter ja Donna lähtivät kävelemään kohti linnaa rinnakkain. "Mitä aiot tehdä nyt?" Donna kysyi Peteriltä, ja toivoi, ettei vaikuttaisi tungettelevalta.
"Minulla on seuraavaksi liemiä", Peter vastasi tyytymättömällä äänellä. Donna ymmärsi häntä. Kuhnusarvio oli ihan mukava ja taitava opettaja, mutta hänellä oli tapana suosia joitain oppilaita. Donna ja Peter erosivat tyrmiin johtavan käytävän suulla. "Nähdään", Donna sanoi ja heilautti kättään. Sitten hän riensi loitsuluokan luokse naama hymyssä.
"Mikä sinua noin hymyilyttää", Kelly kysyi kulmat kohotettuna. Donna mutisi jotain epämääräistä koulusta ja yrttitiedosta. Ehkä Remus olisi huomenna terve ja Peter ei tarvitsisi Donnan seuraa. Ehkä niin, mutta tänään Donna aikoi nauttia Peterin aiheuttamasta ilon tunteesta.
YOU ARE READING
Pimeyttä kohden
FanfictionJoillain kertomuksilla ei ole onnellista loppua. Kaikista rakkaustarinoita ei kirjoiteta lauluja. Pienet ja vähäpätöiset ihmiset katoavat historiaan. Donna Blundell aloittaa viimeisen vuotensa Tylypahkassa. Koulun ulkopuolella ensimmäinen velhosota...