Tarina tytöstä nimeltä Lydia Clark, joka on lukiossa samalla luokalla nuoren Johnny Deppin kanssa.
Suuren osan tarinasta olen keksinyt omasta päästä, joten kaikki asiat eivät ole tosiasioita mm. oikean Johnny Deppin elämästä.
Myöskään kuvat, joita o...
Viimein koitti tanssiaispäivä. Kaikki lähikoulujen oppilaat saapuivat sovittuun paikkaan, eli erään suositun ja hienon ravintolan omistamaan tanssisaliin.
Myös Lydia saapui paikalle vanhempiensa kyydillä. Ulkona hän yritti löytää Johnnya muiden tulijoiden joukosta, mutta se oli liian hankalaa ja tyttö meni suoraan sisälle.
Eteisaulassa Lydia otettiin sisälle ja hän jätti nahkaisen takkinsa narikkaan. Kaikkialla tytön ympärillä pyöri mustavalkopukuisia nuoria miehiä ja värikkäisiin mekkoihin pukeutuneita tyttöjä.
Lydialla oli päällään tummansininen pitsimekko ja hänen vaaleissa, kiharretuissa hiuksissaan oli kiinni punertavia tekokukkia.
Juuri kun tyttö oli menettämässä toivoaan Johnnyn löytämisestä, hän loi katseensa puiselle seinämälle tanssisaliin vievän oven vieressä. Siellä Lydian tanssipari katseli sisään saliin kulkevia ihmisiä tummassa puvussaan ja rusetissaan.
¡Ay! Esta imagen no sigue nuestras pautas de contenido. Para continuar la publicación, intente quitarla o subir otra.
Lydian tullessa lähemmäs tuo komistus käänsi päätään tytön suuntaan. Neutraali ilme muuttui hymyksi ja siitä jopa hieman vihjaavaksi. Lydian mieleen palasivat äkkiä mukavat muistot eilisestä illasta ja hän hymyili ja kohautti kulmiaan.
"Oletpa sä kauniina tänään." Johnny sanoi ja katsahti Lydian asuun.
"Mm, oot säkin aika komea." Lydia kosketti pojan tummaa rusettia kääntäen silmänsä Johnnyn vastaaviin.
Äkkiä Lydia kuuli takaansa äänen ja käännähti äkkiä ympäri. Kimakka ääni kuului Ellenille, tukkansa violetiksi värjänneelle Lydian luokkatoverille.
"Hei! Ensimmäinen tanssi alkaa juuri!" Pinkkimekkoinen Ellen hihkaisi ja hymyili söpösti. Tytön takana seisoskeli hänen parinsa Harry näyttäen myrtsiä naamaa.
"Mm juu. Me tullaan just." Lydia nyökäytti päätään ja astui sivuun niin, että Ellen näki Johnnyn.
"Ai. No ok." Ellen näytti tajuavan, että Lydia tahtoi olla enemmän parinsa Johnnyn kanssa.
Tyttö kääntyi vaaleanpunertava helma hulmahtaen ja kipitti sisään saliin etsimään tanssipariaan.
"Ehkä mekin voidaan koht mennä." Lydia kohautti olkiaan pyyhkäisten hiussuortuvan korvansa taakse.
"Joo, mennään vaa." Johnny lähti viemään blondia tanssipariaan kohti suuria pariovia pitäen tässä sivusilmällä katseyhteytensä.
Parin alitettua suuri valkoiseksi rapattu holvikaari, he astuivat suoraan tanssilattialle. Bändi, jonka paikka oli salin vastakkaisessa päädyssä, oli juuri aloittelemassa ensimmäistä hidasta kappaletta.
Lydia ja Johnny pysähtyivät tyhjään kohtaan suunnilleen salin keskikohtaan. He kääntyivät vastatusten ja Lydia nosti kätensä pojan olalle. Johnny taas laittoi kätensä parinsa pitsikankaan peittämälle lanteelle ja toisen kätensä hän jätti ilmaan luoden katseensa Lydiaan. Tyttö nosti hieman leukaansa hymyillen ja laski kätensä Johnnyn kädelle.
Sitten tanssi alkoi. Kaikki Lydian ja Johnnyn ympärillä alkoivat liikehtiä eri tahtiin. Lydia tajusi, että Ellen ja tämän pari Harry olivat asettuneet tanssimaan aivan heidän viereensä. Tyttö yritti olla välittämättä siitä ja käänsi katseensa Johnnyn tummiin silmiin, jotka katsoivat takaisin. Lydia pystyi haistamaan pojan partaveden ihanan tuoksun.
Askel, toinen, kolmas, sitten pyörähdys... Lydia antautui musiikin ja tanssiparinsa läsnäolon vietäviksi. Ei aikaakaan, kun tanssi jo loppui ja vaihtui toiseen.
Tässä tanssissa tahti oli edellistä vähän nopeampi ja askelet pidemmät ja tangomaiset.
Lydialle alkoi tulla kuuma tanssiessaan ja tyttö toivoi, ettei hänen kätensä olisi hikinen Johnnyn kämmentä vasten. Itse salissa ilma ei ollut lämmin, vaikka kaikki tilat olivat täynnä pyöriviä ihmisiä. Myös vetoketjun metallinen veto-osa raapi Lydian niskan ihoa kipeästi.
Kun tämä tanssi hetken kuluttua lopulta loppui, bändillä oli tauko ja tanssiaisväki sai siirtyä ravintolan puolelle "pienille lasillisille", niinkuin opettajat olivat tiedottaneet. Myös Lydia ja Johnny lähtivät tungoksen mukana pois salista.
Ravintolan sisustus oli samanlainen kuin tanssisalinkin, tummaa puuta ja paljon kynttilöitä. Jotkut pöydät ja tuolit oli viety pois tieltä, jotta kaikki mahtuisivat kulkemaan vapaasti. Baaritiskiä reunustavat jakkarat olivat jo täynnä.
Lasit kädessään Lydia ja Johnny löysivät vapaan paikan ravintolan kulmasta. Siellä sijaitsi pieni, unohdetun näköinen, baaripöytä ilman tuoleja. Tyttö laski lasinsa alas ja nojasi kyynerpäällään pöytään.
"Olenks mä sellainen tanssipari kuin ajattelit?" Johnny kysyi hetken päästä ja kulautti hieman lasistaan.
"Oot. Parempikin!" Lydia huoahti ja katsahti hymyillen vieressään seisovaan Johnnyyn. Poika oli oikeastaan todella hyvä tanssimaan. "Öm, vetoketju painaa mua selästä...voisitsä avata sitä vähän..?"
Johnny hymähti kuulostaen siltä, että olisi osannut odottaa kysymystä ja tyttö kääntyi ympäri vetäen hiuksensa eteen. Lydia tunsi Johnnyn käden hivelevän selkäänsä sekä niskaansa ja hidastelevan ennen vetoketjun löysentämistä. Vihdoin pojan käsi alkoi avata vetoketjua, mutta toosi hitaasti. Lydia alkoi hymyillä vienosti, kun metalliosan raapiminen loppui. Myös Johnny hymyili ja lopetti pian vetämisen. Lydian käännyttyä takaisin ja kun kukaan ei ollut katsomassa, he syventyivät hetkeksi suudelmaan.
Äkkiä heidät kuitenkin pysäytti kauhistunut ääni. "Lydia!" Tyttö kääntyi säikähtäneenä, mutta näki edessään Ellenin, jolla oli käsi suullaan ja silmät suurina. "MI-TÄH?...Siis te ootte SUHTEESSA?"
Lydia vilkaisi vielä nopeasti Johnnyyn. "Mm, niiiin, mitä sitten..."
"Öh, no ei kai mitää...Mietin vaa." Ellen käänsi äkkiä katseensa alas selvästi nolona äskeisestä huudahduksestaan.
●○●○●
Lyhyen juomatauon jälkeen tanssiaiset jatkuivat. Nyt vuorossa oli mm. rivitanssi, jossa parit vaihtuivat. Ellen selvästi vältteli Lydiaa ja Johnnya, koska pinkkimekkoinen tyttö ei ilmestynyt heidän lähelleen enää koko illan aikana.
Kun tanssit loppuivat, väki alkoi lähteä koteihinsa. Vielä haettuaan nahkatakkinsa narikasta ja astuttuaan ravintolan suurista ovista pimeälle kadulle, Lydia kuuli takaansa Johnnyn matalan äänen.
"Hyvää yötä, baby."
Tyttö jatkoi hitaasti kävelyään, mutta käänsi päätään Johnnyn suuntaan ja vinkkasi silmäänsä katulampun valossa.
