Baby, I'm a bad idea || Blind Channel

6.

Aleksin pov:

Puen farkkujani päälle. Kävin jo suihkussa. Pesin samalla tukankin. Se oli hieman likainen ja alkoi rasvottumaan.

Nostan pyyhkeen vaatekaapin ovelle ja suljen oven. Vedän vielä hupparini reunuksen alas asti. Sitten siirrän katseeni Nikoon joka sai laitettua juuri lakanat kuntoon. "Kiitos." Sanon kiitollisena Nikolle. Hän nyökkää hymyillen.

Niko sulkee huoneeni oven, ja minä huokaisen. Kömmin sängylle suoraan peiton alle ja nappaan puhelimeni. Niko oli nostanut sen yöpöydälle vaihtaessaan lakanoita. Avaan puhelimeni ja menen Snapchattiin.

Huomaan että olen saanut kaveripyynnön minun ja Nikon aktin aikana. Tommilta.

Mistä vitusta se mun snäpin löys?! No ei ainakaa vitusta...

Joka tapauksessa  hyväksyn kaveripyynnön, jonka jälkeen vastaan Nikon snäppiin. Hän on laittanut sen pari tuntia sitten kun olin vielä Tommilla.

Suljen puhelimen ja huokaisen. Hieron käsiä otsaani ja mietin mitä aijon tehdä. Ollilla on jokin ihme juttu minua kohtaan, mutta Tommi vaikuttaa mukavalta. Jos vain yritän unohtaa molemmat ja keskityn kouluun.

En minä tarvitse kavereita yhtään, pelkkää draamaa vain!

——

Herään hätkähtäen umpihiessä. En tiedä mitä tapahtui. Nukahdin vain illalla kun jäin miettimään kaikkea maan ja taivaan välillä.

Kello on puoli kolme, enkä tiedä yhtään mitään. Mikä planeetta, päivä, viikonpäivä, kuukausi, vuosi, nimeni..?

Katson paljon puhelimessani on akkua ja näyttäisi olevan täydet. Ja äänet päällä. Luojan kiitos. Vihaan nukahtaa puhelin käteen, pari prosenttia akkua joka kuluu yöllä loppuun, ilman herätystä sekä ilman mitään tajuntaa. Kamala tunne.

Vedän laturin irti puhelimestani ja heitän johdon lattialle. Siirrän puhelimen viereeni ja varmistan vielä että herätykset ovat päällä, sekä äänet kuuluvasti. Jotta herään siihen -frozen vituttaa- remixiin.

Suljen silmäni ja otan vieressäni olevan tyynyn halaukseen. Yritän saada unta, mutta se keskeytyy kuullessani askeleita. Varmaan Niko, hänen pikkusiskonsa, Viivi tai Jaakko. Viivi ja Jaakko ovat siis Nikon ja Pinjan vanhemmat. Viivi on myös minun kummini.

Yritän saada unta, mutta en saa kuullessani edelleen askelia. Henkilöllä on kengät, ja kuulen että askeleet kohdistuvat yläkertaan.

Tajuan yhtkkiä että Viivi ja Jaakko eivät ole kotona vaan molemmat yövuorossa. Niko sanoi menevänsä nukkumaan jo, ja Pinja on nukkunut jo muutaman tunnin.

Se ei ole kukaan kutsuttu tai toivottu vieras siis. Yhtäkkiä askeleet pysähtyvät, jolloin näen tilaisuuden. Hiivin ovelleni ja kurkkaan. Tummissa vaatteissa oleva hahmo, jolla on kommando pipo..

Hiivin takaisin huoneen keskelle, jolloin päässäni napsahtaa. Menen koulupöydälleni, ja alan penkoa mahdollisimman hiljaa laatikoita. Samalla kaivan Nikon numeroa.

Kun kuulen että Nikon soittoääni lähtee käyntiin painan luurin, ja suljen laatikon. Löysin etsimäni!

Niko alkaa laittamaan minulle chattia Snapchatissa ja selitän hänelle tapahtuneen. Kerron hänelle myös suunnitelmani, ja sen mitä hänen pitää tehdä.

Minun iskettyäni puukko hahmon käteen, Niko hyökkää niskaan ja painaa polvella hahmon maahan. Minä nappaan kädet.

Hiivin oveni viereen, ja liimaudun kiinni seinään. Lasken puhelimeni maahan siten, että siinä on hätänumero valmiiksi näppäiltynä. Ovi lähtee aukeamaan hitaasti, kunnes hahmon käsivarsi tulee näkyviin.

Isken terävän puukkoni huomattavasti miehen lihakseen, jolloin tuo huudahtaa lujaa. Niko juoksee tuon takaanta miehen päälle, ja painaa polven miehen selän päälle. Vedän puukon irti ja heitän sen kauemmas. Tässä vaiheessa kaikki on jo aivan veressä.

Nappaan miehen kädet ja puhelimeni. Painan vihreää luuria, jolloin puhelu lähtee tuuttaamaan.

Laitan kajarille, ja lasken maahan. Pidän vielä huolen samalla ettei mies vuotaisi ihan kuiviin. En ole murhaaja, toisin kuin luultavasti tämä jätkä..

——

Kerroin hätäkeskukseen yöllisen tapahtuman, ja sieltä lähetettiin vissiin vähintään ambulanssi ja poliisi. Ihan kuin Tommi-Olli hässäkässä ei olisi ollut tarpeeksi tapahtumaa..

Ei kulu kovin kauaa, kunnes oven avaus kuuluu, ja kaiken maailman hoitajia ja viranomaisia tulee huoneeseen.

Poliisi kyykistyy maahan luoksemme ja siirtää oman polven Nikon polven sijasta miehen selän päälle. Yksi toinen poliisi kokeilee kaulasta miehen pulssia ja nyökkää ensihoitajille.

"Kiitos kun ilmoititte. Teitte ihan oikein." Poliisi kiittelee. Suupieleni kohoaa hieman ja nyökkään.

Meitä pyydettiin menemään ulos huoneesta, joten menimme ylä-aulaan. Katson itseäni suuresta peilistä ja huomaan olevani yltäpäältä verestä. Se varovainen hymy hyytyy ja mieli matalenee. Romahdan halaamaan Nikoa.

Kaikki skenaariot liikkuvat päässäni. Jos en olisi tajunnut tilannetta ajoissa, jos...

——

Viranomaiset lähtivät ensihoitajat ja mies mukanaan, ja me jäimme Nikon kanssa siivoamaan veriä.

Soitimme siinä samalla Viiville ja Jaakolle, sekä kerroimme heillekin tapahtuneen. Vähän he järkyttyivät, mutta käskivät meitä jäämään pois koulusta päivällä. Tämä oli sen verran järkyttävä kokemus.

"PINJA!"