Perhospoika

3. Maanantai

Maanantai. Kaikki vihaa maanantaita, eiks nii? Mä ainakin. Ja myös herätyskelloa. Se pärähti soimaan seitsemältä. Mä mäsäytin mustaa herätyskelloa vähän liiankin lujaa ja mä säikähdin että hajotin sen. Mä hierasin silmiä joihin sattu auringon valo joka paisto ikkunasta suoraan silmiin. Päätin lopulta nousta ylös ja suuntasin veskiin helpottamaan omaa oloa. Meinasin kompastua matkalla omiin jalkoihini.

Mä päätin suunnata Liljan huoneeseen kun sieltä ei kuulunut mitään. Mä avasin oven niin hiljaa kun pystyin ja huomasin et systeri nukkui sikeesti vielä. Joten hiivin ihan sen sängyn viereen, ponnistin ja hyppäsin puoliksi sen päälle.

"Vitun Joni" Lilja mutisi mun alta. "Mene pois, sä painat"

"Hei et sä voi sanoo noi sun maailman parhaalle veljelles, törkee" mä sanoin sille ja kutitin sitä kainaloista. Mä meinasin saada nyrkistä naamaan joten päätin nousta sen päältä ja suunnata alas.

Äiti nukku vissii vielä kun pannussa ei ollu kahvia. Se oli menossa töihin yöksi. Se oli saanut töitä Sakalan terveyskeskuksesta. Se oli lukenut ittensä sairaanhoitajaksi ja valmistunut just kesällä. En siis ajatellu herättää sitä , joten mä yritin olla mahdollisimman hiljaa. Keitin vaan itelleni kahvia. Otin jääkaapista leipätarpeet pöydälle ja ajattelin olla kiva veli ja tein Liljallekki leivät. Se tuliki pian yläkerrasta täysin valmiina lähtöön ja mä yllätyin kuinka se oli puolessa tunnissa pystynyt tuohon.

Mä suuntasin syötyäni yläkertaan ja portaista huikkasin vielä Liljalle että se laittaisi tavarat jääkaappiin. Puin päälleni samat mustat housut kuin eilenkin ja ihan yksivärisen tiukan hihattoman jonka päälle vetäisin vielä punaruudullisen flanellin. Sormiin laitoin muutaman sormuksen ja korviin mustat ruusu korvikset. Laitan sitte vielä mustan nahkatakin ja maiharit ennen ulos lähtöä. Kun sain itteni valmiiksi mäsähdin vielä sängylle selälleni.

"Joni hei kello on puoli ysi. Älä enää viiti nukkuu. Pitäs lähtee jos haluu kerkee ajois" Lilja oli päässyt mun huoneeseen ilman että olin huomannut. Vilkasin kelloa mun yöpöydällä ja tosiaan se oli puoli yheksän. Hierasin otsaa ja nousin istumaan.

"Sinuna harjaisin hiukset ennen lähtöö, ellet sitte halua että varikset alkaa pesiä päässäs" systeri naureskeli lähtiessään.

Mä nousin ja lähin harjaamaan hiuksia veskiin. Lilja oli oikeessa sillä mä näytin ihan kauheelta. Hiukset oli aiva sekasin. Tappelin niiden kanssa hetken kunnes olin tyytyväinen siihen miltä ne näyttivät. Tänään tosiaankin pitäis värjätä mun tyvi kasvu, se nimittäin näkyy ties kuinka kauas.

Lilja istui jo pihan penkillä kun pääsin ulos laitettuani eteisessä maiharit ja nahkarotsin. Me suunnattiin mun mautolle ja systeri istahti omalle paikalleen. Sillä oli mukana sen viininpunainen kånken toisin kuin mulla musta kånken. Sillä oli päällä mun vanhat mustat revityt farkut ja punanen huppari jonka olin ostanut sille kesällä.

Matka koululle kesti vartin vain siksi että Lilja ei osannut käyttää mapsia mun puhelimella kun sen oma oli kuulemma liian kaukana repussa eikä se jaksanut kaivaa sitä esiin. Ja kun mä sitten sain parkkeerattua mauton meidän uuden koulun pihaan kellot soi just. Mä ja Lilja oltiin käyty jo edellis viikolla tutustumassa sielä joten meillä molemmilla oli tiedossa luokka mihin pitäisi suunnata. Muilla oli alkanut koulu jo edellis perjantaina joten olis ikävää pamahtaa luokkaan myöhässä.

Mä ja Lilja noustiin mautosta. Mä otin takakontista mun mustan kånkenin ja heitin sen selkääni. Mä lukitsin vielä menopelin ovet ja suunnattiin systerin kanssa kaapeille. Meidän kaapit oli vierekkäiset. Toisaalta ihan kiva niin näki siskoa koululla mutta toisaalta en halunnut että kukaan alkais vittuilla sille kun saisivat selville että mä olin sen veli.

Meidän koulu siis oli yhtenäiskoulu, mä alotin lukion ykkösen ja Lilja tosiaan seiskan. Vähän pelotti että pärjäänkö mä siellä lukiossa. Toisaalta mun ysin keskiarvo oli 8.7 joten ihan hyvä kai.

Lilja jätti kengät kaappiin. Mä tuuppasin omaan kaappiini nahkarotsin ja maiharit. Pienen tappelun jälkeen sain kaapin kiinni, sitä ei kai olti suunniteltu maihareille. Systeri suuntasi jo omaa luokkaansa kohti joka oli toisella puolella rakennusta. Luokka minne mun taas piti mennä oli melko lähellä kaappeja. Matkalla mä silmäilin käytävän varrella olevia juliateita ja jotain varmaan oppilaiden tekemiä maalauksia.

Mä koputin oveen jonka eteen pääsin. Oven tuli avaamaan nuori mies. Tosi rennon ja mukavan näköinen tyyppi. Se väisti mun edestä ja päästi mut luokkaan.

"Noniin kaikki, tässä mun vieressä on Joni. Joni alottaa nyt kans tässä meidän ryhmässä! Ja ainiin mä oon tosiaan Jasper" mies esitteli mut luokalle ja itsensä mulle. Se ojensi vielä kättä mua kohti ja kättelin sitä pikäisesti. "Sähän voitki kertoa jotain itsestäs ja saat sitte mennä istumaan tuonne perälle missä Saara istuu" Jasper jatkoi ja osoitti pulpettiparia luokan perällä jossa istui ikkunan vieressä ruskeahiuksinen tyttö, se pyöritti silmiään ja antoi ymmärtää ettei se todellakaan olisi halunnut mua viereensä.

"Joo tota mä oon tosiaan Joni ja mä muutin tänne Sakalaan viime viikolla" avasin suuni ja yritin olla mahdollisimman reippaan kuuloinen vaikka ääni värisikin jännityksestä. Suuntasin itseni vielä pulpettimeren läpi sen Saaran viereen. Se mulkaisi mua pahasti kun istuin alas mutta yritin olla välittämättä.

Tunnilla yritin vaan keskittyä joihinkin yleisiin sääntöihin ja ohjeisiin joita Jasper selitti. Toisella tunnilla oli historiaa ja kolmannella taas matikkaa. Lilja oli laittanut viestiä että se oli tutustunut jo kahteen tosi mukavan oloiseen tyttöön sen luokalla ja kysäisi kans että olinko mä tutustunut uusiin tyyppeihin.

Olin mun kaapilla lähdossä kotiin, Lilja oli mennyt jo edeltä ulos, kun mä huomasin että mua kohti käveli kaks jotain tyyppiä. Ne näytti siltä että niillä oli mulle jotain asiaa. Suljin mun kaapin kun mä olin jo heittänyt rotsin niskaani ja solminut maiharit.

"Kuule jäbä, sä et tuu koskee mun muijaa ees pitkäl tikul" pidempi niistä jätkistä alotti. Mä en kerenny edes tajuta mitä se mahtoi tarkoittaa sillä kun mä tunsin jo nyrkin mun vatsassa. Ja toisen kerran vielä lujemmin mun kyljessä.

"En... Mä en tiiä mistä sä... Puhut..." yritän puuskuttaa osumien välissä.

"Sä et koske Saaraan, onks selvä!" Se jätkä karjui päin mun naamaa ja melkein roikotti mua rotsin kauluksesta. Mä nyökytin vaan hädissäni päätä. Jätkä päästi irti ja löi nyrkillä mun pään viereen yhtä kaapeista. Ne lähti molemmat paikalta. Ilmeisesti se Saara jonka veireen Jasper oli mut laittanut istumaan oli usuttanut jätkänsä mun perään.

Lilja oli jo mautolla, avasin ovet ja istuin varovasti sisään, varoin mun kylkeä kun laitoin turvavyötä. Siihen oli varmasti tulossa mustelma. Se nimittäin oli tosi arka. Systeri vilkuili mua epäillen koko matkan kotiin.