Joelin POV
"Ei saakeli jätkät! Herätkää! Kahtoin just että meijän keikka on myyty loppuun!" Kuulimme aamuisen äänen huutavan. Alakaako tää jo nyt? Kuulin muutaman naurahduksen muiden suusta, mutta minusta Joonaksen ääni ei ole unelma herätyskelloni."Joonas turpa kiinni! Me yritettään nukkua täälä." Huusin kipakasti takaisin. Ei varmaan auttanut, koska kuulin kuinka hän heitti puhelimen maahan. Kuulin muutaman juoksuaskeleen ja osasin jo odottaa seuraavaa. Jep, se hyppäs mun päälle... "Joonas nyt ihan oikiasti, aikuistu." Sanoin hiukan huvittuneesti.
"En ikinä! Rakastan ärsyttää sua. En tiiä mittään hauskempaa, meijän pikku äkäpussi." Hän lässytti sekoittaessaan hiuksiani. "Mutta nyt oikeesti, meijän keikka on oikiasti myyty loppuun. Miettikää se ihmispaljous missä me päästään esiintymään!" Näin hänen silmien kirkastuvan. Kaikki alkoivat valua sänkyni ympärille. No tää ei oo yhtään ahistavaa... keikka olisi huomenna perjantaina. Jännitti hirveästi, niin kuin oikeastaan joka kerta ennen keikkoja. Olimme saavuttaneet suurimman unelman. Olimme päässeet huipulle, mutta se siitä tekikin pelottavaa. Huipulta on vain yksi suunta, se on alas. Ellemme keksi keinoa jatkaa mäkeä vielä ylöspäin.
***
Aamupalan syötyä kaikki alkoivat tosiaan tajuamaan, että keikkapaikka tulisi tosiaan olemaan täpötäynnä. Osa hyppi seinille onnesta ja osa oli niin sanotusti pystähtyneitä. Avasin puhelimeni ja menin instagramiin. Kuvasin nopean videon jossa kiitin kaikki faneja tuesta ja kerroin loppuun myydystä keikasta. Lisäsin sen instagram storyyn ja avasin ilmoitussivun. Availin muutamia faniprofiileja ja tykkäilin kuvista. Yksi profiili kuitenkin kiinnitti huomioni. Se ei ollut ollenkaan stereotypinen fanisivu, vaan ihan normaali nainen, joka kuvaili paljon tatuointeja. Siisti tyyli. Oli ensimmäinen ajatukseni. Hän oli kaunis ja erittäin taitava tatuoija. Katselin hänen tatuointikäyttäjäänsä kunnes Niko huomasi puhelimeni.
"Onko jätkällä tatskakuumetta?" Hän kysyi uteliaasti ja nappasi puhelimen kädestäni. "Oho, harva tekee tän tyylistä ennää, respect!" Nyökkäsin vain ja laitoin tilin seurantaan. Ehkä mää käyn ottaa tolla seuraavan tatuoinnin. "Hei jäbät, meijän tartteis vissii mennä studiolle nyt. On itseasiassa pikkasen kiire että Tommi voi vaikka syödä ton sen banaanin sielä loppuun." Niko huudahti. Tommi vetäisi banaanin äkkiä suuhunsa, ja heitti kuoret roskiin. Hyppäsimme hotellin ulkopuolella autoon ja kaasutimme kohti studiota. Katsoin automatkan ajan taas tämän naisen instagramia. Asuu Oulussa, mahtavaa! Pittää varata aika vielä tänää.
***
Rosan POV
Heräsin, kun puhelimeeni kilahti ilmoitus instagramista. Avasin näytönlukituksen vain sulkeakseni sen uudestaa. Näinkö mä oikein? Avasin näytön uudestaan. @joelhokka alkoi seurata sinua. Mitä hittoa? Hän alkoi seurata tatuointikäyttäjääni."Amelie! Tuu äkkiä tänne!" Huusin lähes täyttä kurkkua. Amelie juoksi huoneeseeni hädissään. Näytin puhelimeni näyttöä.
"Vau Rosa, tiesin että oon ruma, mutta se että sun pittää muistuttaa, satuttaa mua." Hän huokaisi huvittuneena. Olin vahingossa swaipannut kameran päälle.
"Ei, en tarkottanu sitä. Hups. Ööö siis tätä mä tarkotin." Käänsin näytön kohti Amelieta. Näin hänen silmiensä etsivän jotain mikä kiinnittäisi huomion. Pian hänen silmänsä aukesivat lautasen kokoisiksi, ellei suuremmiksikin.
"Mitä hittoa? Miten se on- tai siisi miten sä- tai siis häh?" Hän oli tosiaan ällikällä lyöty. Ei siinä, olin minäkin. Hihkuttiin hetki yhdessä, kunnes minun oli pakko nousta aamutoimille.
Join kahvit loppuun ja aloin valmistella itseäni. Meikkasin ja vaihdoin vaatteet töitä varten. Ensimmäinen asiakkaani aika alkoi kahden tunnin päästä, mutta minun täytyi mennä avaamaan liike ja valmistelemaan paikat asiakasta varten. Vetäisin ulkovaatteet päälle ja lähdin kohti autoani.
Avasin oven lukosta ja laitoin turvakoodin. Kävin heittämässä ulkovaatteeni takahuoneeseen ja laitoin kahvit keittymään. Kahvin poristessa laitoin liikeessä valot päälle, radion päälle ja valmistelin työpisteeni. Nyt vaan odotellaan.
***
Joelin POV
Päivä alkoi painaa jo niskan päälle. Oli pakko päästä makaamaan. Hyppäsin studion sohvalle muiden äänittäessä ja suljin hetkeksi silmät. Huokaisin ja kaivoin puhelimen taskustani. Nyt mää varraan sen ajan. Katsoin ohjeet siihen hänen instagramistaan. Löysin linkin hänen liikeen sivuilleen ja katselin sieltä vapaita aikoja. Yllättäen sielä oli jo noin viikon päähän aika vapaana. Varasin sen ja suljin taas silmät nukahtaen kevyeen uneen."Herätys urpo! Aika lähtä!" Kuulin Ollin karjuvan korvani juuressa. Säpsähdin hereille ja nousin muiden naurun saattelemana ylös. Noitten tosiaan pittää lopettaa noi ärsyttävät herätykset... Hyppäsimme taas auton kyytiin ja ajoimme takaisin hotellille vain, että saamme nukuttua muutaman kämäisen tunnin ennen kuin pitäisi taas herätä valmistautumaan keikkaa varten. Huominen tosiaan jännittää...
***
Rosan POV
Huokaisin päästessäni sisälle kotiini. Minulla oli taas mennyt turhan myöhään töissä. Riisuin ulkovaatteet pois päältäni ja kävelin vessaan pesemään meikit pois. Vaihdoin rennot vaatteet ja kävelin Amelien luo olohuoneeseen."Katotaanko joku leffa? Oli hirveen raskas päivä." Huokaisin rösähtäessäni sohvan nurkkaan.
"Joo, oon iteasiassa jo valinnu sen. Tää on joku uus vissii." Hän hihkaisi selaillessaan Netflixiä. "Mutta sitte on pakko mennä nukkuu, jos siis meinataan saaha hyvät paikat sinne keikalle." Nyökkäsin ja uppouduin elokuvaan. Huominen tosiaan jännittää...
***
Ajattelin hyvitykseksi kirjottaa toisenkin osan tänään! Kertokaa miten jatkan!!🖤🥀
YOU ARE READING
Bad Idea || Blind Channel || finnish
RomanceRosa asuu Sorvalassa (keksitty nimi) Pohjois-Pohjanmaalla yksin kaksiossaan. Tarina saattaa Rosan täysin uudenlaiseen elämään, jota hän ei ikinä olisi voinut edes kuvitellakkaan. -- Tarina voi sisältää paljon triggeröivää sisältöä!