Sä Tulit

Istuin ja katselin ikkunasta ulos keittiössäni, jonka hiljaisuuden rikkoi ainoastaan seinäkellon hiljainen tikitys. Vilkuilin kelloa minuutin välein, jotten varmasti myöhästyisi. Olin alkanut illan aikana epäilemään, onko minun edes viisasta lähteä. Hän vihasi minua. En minäkään hänestä erityisesti pitänyt, mutta hän oikeasti vihasi minua. Mieleni vaelsi väkisin kaikkiin loukkauksiin, joita hän oli lukion aikana syytänyt minulle. Osa hänen jutuistaan oli väkisinkin vaikuttanut minuun, mutta on pakko myöntää, että olen itse sanonut samanlaisia asioita hänelle. En siis voi ajatella olevani parempi kuin hän, vaikka itse en koskaan aloittakaan. Tänään hän kuitenkin pyysi minut työpaikalleen.

"Hei Elian!" 

Käännyin automaattisesti ympäri liiankin tutun äänen kuullessani. Näin Kristianin lähestyvän nopeasti enkä ehtinyt reagoida mitenkään ennen kuin hän oli jo painanut minut seinää vasten. Viimeinen tunti oli loppunut jo vartti sitten eikä käytävällä ollut enää ketään.

"Et jaksais. Mä haluaisin jo lähteä kotiin, joten olis tosi kiva, jos nyt vaan viitsisit päästää irti", tuhahdin ärsyyntyneenä ja pyöräytin hänelle silmiäni. En olisi millään jaksanut sietää häntä juuri tänään, sillä olin joutunut olemaan koko päivän yksin koulussa parhaan ystäväni ollessa kipeänä.

"Joku on vissiin pahalla tuulella. Ei Siiri jaksanut kattella sun naamaa tänään?" Kristian sanoi virnistäen ärsyttävästi. 

"No sovitaan vaikka niin, mutta mä en oikeastaan jaksaisi nähdä sun naamaa, joten jos nyt vaan painuisit takaisin sinne mistä tulitkin", tiuskaisin nyt jo kunnolla suuttuneena hänelle. Tällä hetkellä hän kävi hermoilleni paljon tavallista enemmän. Ensinnäkään hän ei yleensä ollut näin lähellä minua ja se ahdisti minua enemmän kuin suostuin Kristianille näyttämään. Paniikki alkoi kasvaa sisälläni, kun hän nojautui vielä lähemmäs ja kuiskasi korvaani: "Juu juu, tule tänää kuudeksi siihen kahvilaa, jossa mä oon töissä?"

Jähmetyin ja vain tuijotin häntä järkyttyneenä, kun hän päästi irti. En ehtinyt muodostaa yhtäkään lausetta ennen kuin hän kääntyi ympäri ja lähti huikaten vielä:

"Älä oo myöhässä"

Lopulta kyllästyin muistelemaan iltapäivän tapahtumaa enkä enää pystynyt olemaan aloillani ja nousin ylös. Kello oli vasta varttia vaille viisi, joten minulla olisi vielä tunti aikaa ennen kuin olisi pakko lähteä. Rauhoittuakseni aloin siivota keittiötäni. Tiskasin viikon aikana kertyneet likaiset astiat ja pyyhin kaikki pinnat. Halusin palavasti tietää, miksi hän halusi nähdä minut, mutta tiesin jättäväni jutun välistä, jos ajattelisin sitä liikaa. 

Puoli kuudelta seisoin eteisessä katsoen itseäni peilistä. Olin pukenut päälleni revityt mustat farkut, joiden kanssa olin yhdistänyt mustan t-paidan sekä nahkatakin. Ulkona oli tarpeeksi lämmin, joten pärjäisin ilman sen paksumpia ulkovaatteita. Tiesin, ettei ulkonäölläni olisi mitään väliä, mutta silti olin käyttänyt laittautumiseen paljon tavallista enemmän aikaa. Olin vetänyt pitkät mustat hiukseni nutturalle. Olin miettinyt niiden leikkaamista, koska ne eivät olleet kovin käytännölliset. Kristian kuitenkin aina jaksoi muistuttaa kuinka näytin aivan tytöltä hiuksieni takia enkä aikonut antaa hänelle sitä tyydytystä, että leikkaisin hiukseni. Saatoin olla hieman lapsellinen, mutta eikö aina käsketty tehdä asioita, jotka tuovat sinulle hyvänmielen. Varmistin vielä, että taskuissani oli avaimet, puhelin ja rahaa bussi lippuun. Kun tiesin kaiken olevan mukana, astuin ovesta ulos ja suljin sen perässäni varmistaen, että se meni lukkoon.

Kahvila oli lähes autio, kun saavuin. Oven viereisessä pöydässä istui kolme tyttöä ja tiskin ääressä seisoi vanha mies odottamassa, että saisi kahvinsa. Kristian ei onneksi ollut ainakaan sillä hetkellä tiskin takana, joten sain tilata ja maksaa teeni kaikessa rauhassa ennen kuin menin istumaan aivan perimmäisessä nurkassa olevaan pöytään, josta näki hyvin tiskille. Jostain syystä oletin Kristianin olevan töissä. Olin etuajassa ja tiesin sen. Olin harkinnut tulevani myöhässä, mutta oli pakko myöntää, että pelkäsin Kristiania jonkun verran enkä halunnut tarkoituksella ärsyttää ennen kuin tietäisin, mitä asiaa hänellä oli.