Friends Or..? (Russia & Finland)

Luku kaksi: Aivan uutta!

Ei kenenkään näkökulma

"нет-нет-нет-нет-нет!!"

Russia jankutti nähdessään peilistä itsensä. Tai oikeastaan uuden itsensä.

Hänellä oli suden häntä. Russia oli hylännyt Finlandian soiton huomatessaan sen mitä hänelle oli tapahtunut. Russia otti ushankansa pois päästä (erittäin harvinaista) ja hän oli arvannut oikein. Päässään hänellä oli suden korvatkin.

"Tämä on joku pila! Aivan varmasti."

Russia rauhoitteli itseään. Hän ei kuitenkaan rauhoittunut. Päinvastoin, se pahensi hänen oloaan entisestään. Russia ei halunnut ymmärtääkään totuutta mutta hänen oli pakko. Russia oli ihmisusi tai hänellä oli oma henki eläin.

"Äh, sama asia."

Russia ajatteli ja tuijotti omaa peilikuvaansa.

Russian näkökulma

Olenko minä tuossa? Mitä muut ajattelevat minusta jos näkevät minut nyt? Otin puhelimeni esiin ja Googlasin "ihmisusi" haun. Löysin Wikipediasta tietoa että ne osaavat muuttua sudeksi.

"No tietenkin osaavat. Miksi niiden nimi olisi ihmisusi jos ne eivät osaisi muuttua sudeksi."

Nauroin. Niillä oli myös eri susi kehityksiä ja jokainen niistä oli toista vahvempi. Ehkä tämä onkin siistiä. Yhtäkkiä näin kuvan jossa oli kuollut ihminen ja ihmisusi suden muodossa.

"Tämä on syy miksi ihmisudet ovat vihollisiamme" Sanoo ihmisusien metsästäjä.

Luin artikkelin. Ehkä ei ollutkaan hyvä asia olla ihmisusi jos maalaiset ja ne ovat vihollisia.

"Minun täytyy pysyä piilossa muilta. Muuten he tappavat minut."

Mutisin. Paljastin omat hampaani ja kyllä, ne olivat nyt torahampaat. Teräviä ja viti valkoisia. En halua olla ihmisusi. Siinä ei ole mitään hyvää. Laitoin ushankani takaisin ja lähdin valmistamaan aamupalaa. Päätän myöhemmin mitä aion tehdä.

Finlandian näkökulma

Odotin veljeni Denmarkin tuloa. Hän suostui hakemaan ja viemään minut kotiini audollaan. Luulin että Denmark olisi taas Legolandiassa muttei ollutkaan.

"Milloin tulet Denmark..?"

Kysyin hiljaa. Olin pyytänyt Russiaa hakemaan minut muttei hän voinut tullakkaan. Olin hänelle vihainen ja se suututti enemmän kun hän oli vieläpä laittanut luurin korvaan. Oikeastaan olin huolissani että myös vihainen. Eikö Russia luottanutkaan minuun niin paljon ettei voisi kertoa minulle mikä hänellä on? Denmark lopulta tuli ja menin hänen autoonsa.

"Päivää veli. Oliko Estonian kanssa kivaa?"

Denmark kysyi. Nyökkäsin mutta selitin että juttelin hänen kanssaan vain.

"Etkö voinut kävellä kotiin itse?"

Denmark kysyi.

"En jaksanut. Herätessäni minulle tuli muutenkin kiire ja siinä meni energiani."

Vastasin. Denmark vähän nauroi.
Katsoin ikkunasta ulos ja ajattelin Russiaa. Denmark huomasi huoleni.

"Tekikö Estonia sittenkin vaikutuksen?"

Denmark kysyi uteliaana. Käännyin katsomaan häntä suoraan silmiin tuimana.

"Ei! Ei todellakaan. Denmark, olen sanonut tuhat kertaa että minä ja Estonia ollaan ainoastaan hyviä kavereita. Ei muuta vaikka hän olisikin ihastunut minuun!"