Tä on väärin!

5. Voidaanko pliis puhua?

Mikael

Kello läheni jo 21.00 ja odottelin Niklasta koulun hämärällä pihalla. Olin laittanut hänelle aikaisemmin päivällä viestiä, että tulisi tänne. Minun on pakko saada puhua hänelle.

Bileiden jälkeinen lauantai aamu oli tuntunut unelmalta. Olin herännyt suloisesti nukkuva Niklas kainalossani ja päättänyt nukkua vielä hetken. Kun heräsin uudelleen, en voinut olla muuta kuin järkyttynyt. Niklas puki kiireellä vaatteita päälleen ja sen jälkeen haukkui minua ja sanoi ettei halua enää ikinä tavata minua.

Olin tuntenut vihlaisun sydämessäni ja ennen kuin ehdin edes reagoida kunnolla Niklas oli syöksähtänyt mökin ovesta ulos.

Näin hänet maanantai aamuna koulussa, mutta olin niin suutuksissaan että päätin olla puhumatta hänelle. Emme ole nyt sitten viikkoon puhuneet, mutta ajattelin että yritän nyt selvittää välit hänen kanssaan. En halua olla huonoissa väleissä tuon komean- tai siis tuon pojan kanssa.

Niklas

Olin lähtenyt kävelemään lukiota kohti hetki sitten. Kello oli jo melkein 21.00 mutta ajattelin että mitä väliä jos vähän myöhästyn. Pian kuitenkin näin tuon jo tutuksi tulleen rakennuksen silmieni edessä ja sen pihalla seisovan hahmon.

Ulkona oli sen verran hämärää etten tunnistanut kuka siellä seisoi, mutta arvasin jo aika varmasti ketä oli kyseessä. Arvaukseni osui oikeaan ja Mikaelkin huomasi minut.

Hän heilautti minulle kättään, mutta en vaivautunut vastaamaan. En ymmärrä miksi hän yrittää yhtäkkiä olla mukava ja haluaa puhua minulle, vaikka hän ei ole edes katsonut suuntaani koko viikkoon. En kyllä voi sanoa että itsellään olisin yrittänyt puhua hänelle.

Astelee Mikaelin luo ja tuo alkaa heti puhua.
"Hei moi Niksu..." siis anteeksi mikä helvetin Niksu mietin mielessäni mutta jatkoin silti Mikaelin puheen kuuntelemista "...tiiän ettei olla puhuttu nyt sen tapahtuneen jälkeen... mut mun mielestä meiän kyl pitäis puhuu täst asiasta."

Katsoin vain tuota itseäni reilusti pidempää poikaa sellaisella ilmeellä että hän tajusi jatkaa " Mä tajuun et sun voi olla hankala hyväksyy ittees, mut mullakin oli aluks vaikeeta tajuta et oon oikeesti homo. Mun on vaa pakko sanoo sulle et siinä ei oo oikeesti mitään pahaa ja toivon et voit käsittää sen!"

Kuuntelin Mikaelin puhetta ja vastasin hänelle vähän ehkä liian ilkeän kuuloisesti " Siis mitävittuu jätkä ei oo noin helvetin vaikeeta tajuta et en oo mikään sun kaltainen vitun hintti neiti niiku oikeesti yritä tajuu!"

Mikael katsoi mua ja otti olkapäästäni kiinni toisella kädellä ja alkoi puhumaan nopeasti
" Hei oikeesti siinä ei oo mitään väärää! Toivoin et mun ei tarvis testaa tätä, mut jos et muuten tajuu mitä sä oikeesti tunnet toivon et tä auttaa asiassa"

En ehtinyt ajatella Mikaelin lausetta kunnolla edes loppuun kun tunsin jo hänen kädet niskassani ja pehmeät huulet omillani. Yritin aluksi rimpuilla pois suudelmista, mutta tajusin sen oikeasti tuntuvan ihan hyvälle. Vastasin suudelmaan ja sydämeni tykytti hetki hetkeltä lujempaa. Pelkäsin että Mikael voisi kuulla sen ja luulla että oikeasti pidän hänestä.

Mutta... entä jos oikeasti pidänkin? Ei ei ei ei todellakaan sehän olisi väärin!! Vai olisiko, Mikaelkin vaikuttaa pitävän minusta... joten enhän minä nyt niin kamala voi olla.

Suudelmamme kesti vielä tovin kunnes irrottauduimme toisistamme huohottaen. Vilkaisin nopeasti ympärilleni ettei kukaan vain ollut nähnyt.

Kun olin saanut ympäristön tarkastettua käänsin katseeni Mikaelia kohden ja näin voitonriemuisen vieneen tuon kasvoilla.

Hän katsoi minua vielä hetken kunnes sanoi
" Tiesinhän että sinulla on ainakin jonkun lapsia tunteita mua kohtaan. Sun on tän jälkeen enää turha kieltää kuka oikeesti oot!"

Katsoin tuota poikaa hetken ja mietin että kaiketi tässä elämässä ei ole enää mitää hävittävää, joten mitä väliä vaikka rakstuisin poikaan. Katsoin Mikaelin kauniisiin silmiin ja annoin hänelle pienen suukon huulille.

Olin jo sanomassa hyvästejä Mikaelille kun hän huusi minun perääni "Odota!" Käännyin katsomaan tuota upeaa poikaa ja hämmennyin kun hän pyysi minua luoksensa yöksi. Ajattelin ettei isä tulisi kaipaamaan minua kotiin ja äitikin on jossain tuolla pilvien toisella puolella joten suostuin Mikaelin ehdotukseen.

Sain teille nyt tällasen luvun kirjoitetuksi ja toivottavasti tykkäätte! Kertokaa oma mielipiteenne ihmeessä kommentteihin ja pysykää hereillä nimittäin uusia lukuja ilmestyy aina silloin tällöin.

Mulla on nyt koulujuttuja jonkin verran, mutta yritän ehtiä kirjoittamaan tänne aina välillä!

Odotetaan innolla mitä yökylässä tapahtuu...