Soturikissat Pimeä polku

Esinäyte

"Väistäkää!" Viiruturkki Huudahti, tunkiessaan kissajoukon läpi pentutarhaan. "Väistäkää nyt! Päästäkää minut katsomaan pentujani hiirenaivot!" Viiruturkki sähisi ja töni muita pois tieltä. Lopulta kollin onnistui sujahtaa kissojen läpi. Hänen silmiensä edessä, kolme pientä pentua makasivat Huurressulan vierellä, vikisten ja ulisten pelokkaasti, emon rauhoitellessa niitä. Huurresulka kuuli rasahduksen ja kietoi häntänsä suojelevasti pentujensa ympärille, mutta tajutessaan että rasahduksen aiheuttaja, oli hänen oma kumppaninsa, Viiruturkki, hän rentoutui ja siirsi häntäänsä, niin että Viiruturkki näkisi pienokaiset. Viiruturkki henkäisi ilosta. "He ovat kauniita" Hän kuiskasi ja nuolaisi Huurresulan poskea kehräten. Huurresulka kehräsi takaisin ja nuoli hellästi pentunsa niskaa, sen vikistessä heikosti. Pennut olivat kaikki erivärisiä. Yksi oli harmaavalkea, yksi tummanruskea, ja yksi kokonaan valkoinen. "Hetkonen... Kokovalkea...?" Viiruturkki henkäisi. Kuningatar katsoi surumielisesti pentuaan. "Viiruturkki, älä kerro kenellekkään" Huurresulka aneli Kumppaniaan. "Ei hänen tarvitse kokea sellaista"

Monta kuuta sitten Metsäklaani oli tehnyt sopimuksen Aurinkoklaanin kanssa. Aurinkoklaanilla oli pulaa pennuista, oppilaista sun muista, joten Aurinkoklaani oli vaatinut metsäklaania, metsän suurinta klaania, luovuttamaan pentuja Aurinkoklaaniin. Punatähti oli kieltäytynyt. Lopulta Punatähti kuitenkin myöntyi yhdellä ehdolla. Vain kokovalkeat(fakta, kokovalkeat pennut ovat hyvin harvinaisia ja siksi niitä ei synny usein.) pennut luovutettaisiin Aurinkoklaanille. Tosin nyt Aurinkoklaaniin oli tullut pentuja ja oppilaita lisää, joten ei ollut varmaa, oliko sopimus vielä voimassa. "Punatähti huomaa kuitenkin. Mutta lupaan olla kertomatta." Viiruturkki huokasi, ja asettui makaamaan kumppaninsa viereen. Pieni valkea naaraspentu ei tiennyt vielä mikä sitä odotti, kunhan se kasvaisi isoksi.