ɴᴜᴏʀᴇᴍᴘɪ ᴘᴏʀᴋᴏ | ᴀʟᴇxᴀɴᴅʀᴀ x ᴛᴏᴍᴍɪ

1 - Pikkusysteri

Joonas

Lumimyräkkä oli yllättänyt autoilijan. Lähdin hakemaan pikkusiskoani rautatieasemalta ja yhtäkkiä lunta alkoi sataa ihan helvetisti. Rakastan talvea ja sitä rataa..

Tällä hetkellä kökötän autossa rautatieaseman parkissa ja seuraan tiiviisti tuulilasin pyyhkijöitä, jotka viuhuvat nopeaan tahtiin puolelta toiselle. Sen junan pitäisi ihan näillä näppäimillä olla perillä.

Ei mene kauaakaan, kun nurkan takaa ilmestyy tuttu tyyppi. Nousen autosta ulos ja vilkutan tytölle, hymyssä suin. Tuo juoksee onnellisena melkeinpä suoraan syliini, jolloin molempien suusta pääsee pieni naurunpyrskähdys.

"moi isoveikka." Alexandra hymyilee.

"moi ja tervetuloa Helsinkiin, pikkusysteri." Hymyilen takaisin.

Nostan tuon matkalaukut takakonttiin.

"no mitä kuuluu?" Kysyn istuessani autoon, etsien kädelläni turvavyötä.

"ei kovin hyvää, rehellisesti." Alexandra huokaa.

Mitä se oikein tarkoittaa? Nyt kyllä isoveli on huolestunut.

"mitä on sattunu?" Kysyn.

Huolestuneisuuteni kuuluu myös äänestä..

"me erottiin." Alexandra pudottaa pommin.

"siis te mitä?!" Melkein huudahdan.

Luulin, että Alexandra ja Rasmus olivat luotuja toisilleen. Mutta eivät sitten olleetkaan. Todella harmi.

"no ohhoh. mitä tapahtu?" Kysyn pahimman järkytyksen laannuttua.

"Rasmus rakastu toiseen tyttöön. siinä kaikki. enhän mä voinut sitä estääkkään." Alexandra toteaa hartioitaan kohottaen.

"tollaset tunnejutut on aina vaikeita, mut mun mielestä teit ihan oikein. maailma on täysin avoin ja kerkeet tehä vaikka mitä." Sanon.

"itseasiassa meidän ero oli yks syy, miksi halusin muuttaa tänne. ei Oulussa mitään vikaa ollu, mutta mun piti päästä sieltä pois, se paikka sai mut kokoajan ajattelemaan Rasmusta." Alexandra kertoo.

Nyökyttelen päätäni. Kyllähän sen ymmärtää.

"sori kun en kertonut aiemmin." Alexandra huokaisee.

"ei se haittaa. pääasia, että kerroit nyt." Sanon lempeästi.

Alexandra

Pelkäsin veljeni reaktiota, sillä vanhemmat eivät ottaneet uutista yhtä hyvin. Heidän mielestään minä olin lepsu ja päästin pojan liian helposti menemään. Ainahan kaikki on mun syytä..

Rakastin Rasmusta ja tottakai olisin halunnut jatkaa suhdetta, mutta poika oli rakastunut toiseen. Enkä minä voi sitä asiaa muuttaa. Ne ovat hänen tunteitaan. En voi pakottaa ketään jäämään väkisin kanssani suhteeseen.

Luojan kiitos pääsin muuttamaan Helsinkiin, opiskelupaikan perässä. Pääsin yliopistoon lukemaan psykologiaa. Musta tulee ehkä mahdollisesti terapeutti, ammatti, josta olen lähes koko nuoruuden haaveillut.

Isoveikka muutti jo muutama vuosi sitten pääkaupunkiseudulle musabisneksien perässä, joten minulla on onneksi täällä tukiverkostoa. Meistä tulee myös kämppikset kahdeksi kuukaudeksi, koska valitettavasti en ihan heti pääse muuttamaan omaan kämppään.

"mitäköhän hauskaa me keksittäs sun saapumisen kunniaksi?"
Joonas kysyy.

"haluisin nähä poikia pitkästä aikaa. ei kai muuta erikoista." Hymähdän.

"no sehän passaa. kutsutaan ne mun luo." Joonas hymähtää.

"eikä sitte mitään bileitä." Naurahdan.

"joo ei tietenkään. mut kyllä jotain tarjottavaa varmaan pitäis niille kesteille olla.." Joonas pohtii, naputellen samalla rattia.

"mä voin tehä pitsaa. tuskin nää
ees osaat." Virnuilen.

"hei, äläpä aliarvioi veljes kokkaustaitoja!" Joonas älähtää.

"niin no, en tiiä onko pastakastike katossa merkki kokkaustaidosta." Totean pokkana.

Niin siis, vuosi takaperin Jontsu oli käymässä Oulussa kotikotona ja päätti tehdä ruokaa. No, se sitten ravisti turhan kauan sitä dolmion pastakastiketta ja purkin avattuaan kastike kirjaimellisesti räjähti ja sitä meni kattoonkin. Erityisesti muistan siltä päivältä, kuinka iloinen äiti oli.. Onneksi katto saatiin siivottua entiselleen.

"älä jaksa muistuttaa!" Joonas nauraa marmattaen.

"joojoo." Tuhahdan.

"meidän pitää kyllä käyä kaupan kautta. mulla ei oo jääkaapissa mitään muutako joku 2 päivää vanha lasagne ja energiajuomaa."
Joonas sanoo.

"hyvä, että tulin tänne. sä tarviit selkeästi naista taloon." Hymähdän.

Joonas vain naurahtaa.

Joonas

Nostan kauppakassit keittiönpöydälle, kun Alexandra on sillä välin purkamassa tavaroitaan vierashuoneeseen. Se on tosin kyllä toiminut soittohuoneena, mutta kyllä seuraavat 2kk kestää treenikselläkin soitella.

"purkasin kauppakassit. osa on jääkaapissa ja pizzatarvikkeet pöydällä." Huikkaan.

"joo!" Alexandra vastaa takaisin.

Hetken päästä hän ilmestyy keittiöön. Vaaleat hiukset sotkuisella nutturalla, päällään musta Ramones- bändipaita ja harmaat kollarit.

"noh, aletaas tekeen pizzaa."
Tyttö sanoo tomerasti.

"joo, laitoinki just pojille viestiä. ovat kaikki tulossa." Hymähdän.

"jes, mahtavaa."
Alexandra hymähtää.

Ja sitten mun keittiöstä tulikin pizzeria..

-
sanat: 606

tässäpä eka osa uutta stooria! 😍

mitäs tykkäsitte?