ɴᴜᴏʀᴇᴍᴘɪ ᴘᴏʀᴋᴏ | ᴀʟᴇxᴀɴᴅʀᴀ x ᴛᴏᴍᴍɪ

5 - Poikamiesboksi

Alexandra

Joonas oli hieman vastahakoisesti lähtenyt heittämään minua Joelin kämpille. Se jopa ehdotti, että tulisi sinne myös. Ylireagointia kenties?

Ollaan kuitenkin tunnettu Joelin kanssa reippaasti yli kymmenen vuotta, niin eiköhän me pärjätä kahdestaan.

"soita sitte, kun pitää tulla hakeen." Joonas sanoo, kun nousen autosta ulos.

"no joojoo isoveikka." Vinoilen, kun samalla kurkkaan vielä autossa istuvaa veljeäni.

"noni, heippa." Joonas hymähtää.

"joo heippa." Hymähdän, laittaen auton oven kiinni.

Joonaksen auto katoaa pian näkökentästä ja astelen kerrostalon alaovelle. Selaan silmilläni sukunimiä seinässä, sillä täällä pääsee sisään vain ovipuhelimen kautta. Hokka.. Hokka.. Hok- Hokka! Bingo!

Painan sukunimen vieressä olevaa nappia. Kaiuttimesta kuuluu vähän samantapainen tuuttausääni kuin puhelimesta soitettaessa.

"moro, kuka siellä?"
Tuttu ääni huhuilee.

"minä, Allu." Hymähdän.

"aa tuus sisään, joko aukes?".
Joel kysyy.

Alaovi napsahtaa ja saan sen auki. Huikkaan Joelille, että pääsin sisälle. Tuon ääni katoaa kaiuttimesta. Katsahdan vielä aulassa olevaa sukunimitaulua, jotta osaan mennä oikeaan kerrokseen.

Hetken kuluttua pimpotan ovikelloa. Joel avaa pieni hymynkare huulillaan ja päästää minut sisään.
Riisun ulkovaatteet eteiseen ja kävelen miehen perässä peremmälle asuntoon.

Hyvin yksinkertainen sisustus. Sellainen poikamiesboksi. Seinillä rock-henkisiä tauluja, keittiön ikkunalaudalla nuutunut peikonlehti, partsin oven edessä nököttää vaaterekki täytettynä pelipaidoilla ja mikä tärkein, matkalaukku nojaa eteisen seinää vasten.

"sori tää on vähän sekasorto."
Joel hymähtää.

"sä oot niin paljon menossa, niin ihan ymmärrettävää ettet ehdi aina siivota." Sanon.

"joo, säilytystilaaki on niin huonosti, ettei kaikkia kamoja ees saa pois tieltä." Joel tuhahtaa.

"ei se haittaa. en mä tänne tullu sun kämppää arvosteleen, vaan viettään iltaa." Hymähdän.

"no mut, istu alas. käyn hakemassa viiniä ja vähän naposteltavaa."
Joel hymähtää.

Istahdan harmaalle sohvalle, jossa on pari amerikka-aiheista koristetyynyä ja musta viltti. Hymähdän niille. Kinda symppis.

Joel ilmestyy keittiöstään olohuoneeseen ison lautasen, viinipullon- ja lasien kanssa. Lautasella on suolakeksejä,
juustoja, viinirypäleitä ja valkosipuli- tuorejuustoa.

"oi, sähän oot panostanu." Hymähdän.

"nooh, vähän pitää leikkiä herrasmiestä." Joel naurahtaa.

Tuo laskee lautasen sohvapöydälle ja kaataa sitten kumpaankin lasiin viiniä. Toisen hän ojentaa minulle, jonka jälkeen kilistelemme.

"sinkkuudelle." Joel hymähtää.

"sinkkuudelle." Toistan perässä.
"no ei tätä viiniä turhaan kehuttu ole." Jatkan puhumista, kun saan makusteltua Kuronen x Hokka viiniä.

"kiitti. tykkäätsä ylipäänsä viineistä?" Joel kysyy.

"en oikeastaan. ainoastaan valkoviini on semmonen, mitä voi joskus juua." Totean.