Your very own loser (tauolla)

deja vu

Koulun alkuun on enää muutama viikko. Olen viettänyt kesää äidin ja kavereideni kanssa. Kuura haluaisi Mironkin mukaamme, mutta hänellä on kiireitä äitinsä kanssa. Niinpä olen nähnyt häntä keskustelumme jälkeen vain kerran, kun näin hänet kaupan kulmalla Villen kanssa. Pala nousi kurkkuuni mutta jatkoin kävelemistä aivan kuin en olisi mitään nähnytkään. 

Nyt olen valmistautumassa illalliselle äidin uuden miesystävän Jonin kanssa. Joni osoittautui rikkaaksi kuin mikä ja haluaa esitellä itsensä minulle. Hän vaikuttaa mukavalle ja olen päättänyt antaa hänelle mahdollisuuden. 

"Meara, mennään!" Äiti hoputtaa eteisestä tunkiessaan korkojaan jalkaan. "Tulossa", vastaan rajatessani huuliani. Äiti tulee huoneeni ovelle. "Joni odottaa jo ulkona." Hitto. Sutaisen huulipunaa vähän huolimattomasti ja avaan hiukseni pompulalta. "Mun kaunis tyttäreni", äiti äiti ojentaa kätensä ja antaa halin. Äiti on laittanut päälleen hajuvettä, mutta voin silti haistaa hänestä äidin oman tuoksun. 

"Mennään jo", irrottaudun halista ja alan etsimään conversejani. Äiti hymähtää ja lähdemme yhdessä ulos ovesta vain nähdäksemme kalliin, uuden ja kiiltävän mustan auton osoittavan meitä valoillaan. "Vau ollaanpas sitä koreina", kuiskaan äidille ja hän virnistää. 

Juuri silloin pitkä mies nousee ylös hymyillen aurinkoisesti. "Merja! Kylläpäs sä näytät upealta tänään." Hän antaa suukon äidin poskelle ja äiti säteilee kuin naantalin aurinko. "Ja Meara, olettaisin", Joni siirtää katseensa minuun ja ojentaa kätensä, johon tartun. "Mukava tavata vihdoin. Mulla on sinua vuoden vanhempi tyttö." "Ai jaa", sanon ja hän naurahtaa. "Yritin suostutella Jenniä mukaan, mutta se on liian kiireinen sen poikaystävänsä kanssa", Joni selittää peruuttaessaan pois pihatieltämme. "Onko sulla poikaystävää?" hän vilkaisee taustapeiliin ja tuntuu kuin joku olisi antanut pienen sähköiskun. "Ei mulla oo, pojat on liikaa draamaa", naurahdan ja Joni hymähtää. "Totta. Jenni on ihan hulluuden partaalla sen pojan kanssa."

Saavumme hienoon ravintolaan, jossa Joni sanoo tarjoavansa mitä vain haluan. Yleensä otan sen turhana kukkoiluna, mutta hän vaikuttaa oikeasti todella mukavalta. Valitsen menusta halvimpia ruokia etten potisi pahaa omatuntoa. Joni kertoo lyhyesti työstään ja selittää lapsistaan, joita onkin viisi kappaletta. Lapsien äidin kanssa oli hankalaa, joten Jonilla on heidän kaikkien huoltajuus. 

Ylipäätään illallinen menee hyvin. Pidän Jonista, hän vaikuttaa mukavalta ja kunnioittavalta ihmiseltä, jonka kanssa voi elää. Jälkiruokien syömisen jälkeen hän saa puhelun tyttäreltään, joka ilmeisesti haluaa minut hänen ja hänen poikaystävänsä kanssa ajelemaan. Niinpä Joni vie minut hänen kotipihaansa, jossa odottaa lähes yhtä hieno auto kuin Jonilla itsellään. Etupenkin ovi avautuu ja uskomattoman kaunis tummatukkainen tyttö nousee seisomaan. "Moi! Kiva tavata", Jenni ottaa minut suoraan halaukseen ja tarkastelee minua sen jälkeen. "Sä oot kaunis." "Ai kiitti", häkellyn kohteliaisuudesta. 

Jenni avaa takapenkin oven ja viittaa minua istumaan sisään mennen itse takaisin etupenkille. Kuski, punamustatukkainen punkkari jolla on paljon lävistyksiä, kääntyy katsomaan ja kättelee. "Moi. Gunner." "Meara", vastaan. Jenni hymähtää ja antaa suukon pojalle. "Gunner on puoliks amerikkalainen. Sen takia sillä on niin outo nimi", hän hymähtää ja laittaa musiikkia kaiuttimista. "Minne me ollaan menossa?" Kysyn. "Koulun alkajaisbileisiin. Ne on lukiolaisille mutta eiköhän tulevat sellasetkin sinne pääse. Kai sä hait lukioon?" "Joo, niin taisin tehdä." 

Kun Gunner kaahaa ison talon pihaan, tumman siilitukan omistava poika jolla on kulmalävistys juoksee paikalle. "Isä niin tappaa mut." "Chill man, sehän tulee vasta sunnuntaina." Gunnerin ääni on hiukan käheä, mutta hänen tapauksessaan se toimii hyvin. "Otaks tulevia lukiolaisiakin bileisiin?" "Ei mulla oo varaa ottaa ylimääräsiä", siilitukka parkaisee. Jenni puuttuu peliin. "Mun potentiaalinen uus sisko on kyydissä ja mä en ole sitä pois viemässä. Lupaan että autan sua siivoomaan huomenna ennen kun isäs tulee kotiin. Sitä paitsi mä nään muitakin ei-lukiolaisia täällä. Oo kiltti Kaapo."