1. ero

72 4 2
                                    

joonaksen pov

istuin sohvallani. erosin juuri tyttöystävästäni alisasta. en tiennyt mitä ajatella. luulin että meillä oli kaikki hyvin. hän alkoi vain huutamaan koska olin studiolla vähän kauempan ja saatoin nikon kotiinsa minnan luokse. hän sanoi että on kuulemma lapsellista ja säälittävää itkeä jonkun leffan takia. olimme siis eilen katsoneet a street cat named bob nimisen elokuvan ja se alkoi itkettämään. olin hyvin shokissa tällähetkellä enkä tiennyt mitä tehdä.

flashback- 3h sitten

tulin takaisin kotiin studiolta vietyäni parhaan kaverini nikon kotiin tyttöystävänsä luokse. olin suunnitellut kivan illan minulle ja alisalle. ajattelin että vietäisimme alisan kanssa kivan illan leffojen ja sarjojen kanssa. pääsin kotiovelle ja avasin oven. "moi rakas!" huusin alisalle ovelta. hän ei vastannut joka oli outoa. riisuin kenkäni ja takkini ja laitoin takkini naulakkoon jonka jälkeen otin kangaskassini ja kävelin olohuoneeseen jossa alisa istui sohvalla mietteliään näköisenä. "mitäs mietiskelet?" kysyin hymyillen. "en mitää" hän vastasi minulle tylysti."okeii" vastasin. pian alisa meni makuuhuoneeseemme. annoin hänen olla rauhassa noin pari tuntia kunnes menin makuuhuoneeseen ja kömmin tuon taakse vetäen hänet lusikkaan. hän kuitenkin riuhtoi itsensä pois otteestani joten jäin katsomaan häntä mietteliäänä. "mitäs tuijotat" hän kysyi tylysti, erittäin tylysti. "rakas mikä on?" kysyin. "älä kutsu mua rakkaaks enää ikinä. me ollaan ohi." hän huusi. "m-mitäh...?" kysyin järkyttyneenä. "kuulit kyllä vitun huora" hän laukoi sanoja suustaan. "mitäh mä en ymmärrä." kyselen. "tiiän kyllä et nussit muita. vitun huora." tuo huutaa. "mitä vittua alisa sä oot ainoo?." kysyn. "ei kiinnosta. oot jokapäivä myöhässä kotoota ja tuut iha räjähtäneen näkösenä takas, varmaa panet jokapäivä sitä nikoko se oli." tuo huutaa. pian hän lähteekin ovet paukkuen.

flashback loppuu

päätän soittaa nikolle. joudun odottamaan jonkin aikaa ennen kun hän vastasi.
puhelu
minä: niko..?
niko: noh?
minä: voitko tulla tänne?
niko: ömh
minä: mm?
niko: no en mä ny
minä: ai....
niko: anteeks mä en ny
pääseh
minä: anteeks? ähkäsiks sä?
niko: öm
minä: ai..
niko: mul ja minnal
on tekemist

lopetin puhelun. halusin nikon luokse mutta hänellä oli tekemistä. halusin hänen turvalliseen ja lämpimään haliin.
timeskip viikko
en ole mennyt viikkoon studiolle vaikka olisi pitänyt. en kyvennyt. ero oli ottanut niin koville. päätin kuitenkin tänään mennä. otin avaimet ja puhelimen ja lähdin kohti studiota.
nikon pov
istuin yksin studiolla kunnes kuulin oven käyvän. "mooi!" huusin ja odotin vastausta. "moi.." kuulin joonaksen sanovan hiljaa. pian tuo blondi pörröpää laahustaa olkkariin ja istuu sohvalle. "et oo ollu studiolla pitkään aikaan. miks?" kysyn . "ei oo huvittanu tulla." tuo vastaa edelleen hiljaisesti. "aha" sanon ja otan puhelimeni. menee ehkä 30min ja muut åsaapuvat paikalle. "kato, porkoki päässy paikalle. ihme, skippasit yli puolet vitun tärkeistä äänityksistä." joel sanoo vihaisesti . "mhm" tuo pörröpää mutisee. "joonas kerro mikä on" yritän vielä udella. "ei mikää anna olla jo" tuo vastaa ja kääntyy selkä minuun päin. päätän kuitenkin vielä yrittää ja menen hänen luokseen ja nostan syliini. hän yrittää päästä pois rimpuilemalla sylistäni mutta halaan häntä tiukasti kunnes hän yhtäkkiä purskahtaa itkuun ja lopettaa rimpuilun. pian hän rauhoittuu ja on suostumassa kertomaan mitä on tapahtunut kunnes rakas ystävämme joel hokka päättää avata suunsa. "ooks ollu nii kiireine panee sitä muijaas ettet oo kerenny tulee tänne?" joel kysyy vittuillen. "joel! anna joonaksen kertoa ite" tiuskaisen joelille. "noh.... erottii alisan kans viikko sit ja oon ollu aika rikki sen takia.. oon pahoillani etten oo tullu." joonas vastaa hiljaa. "ja vitut jostai erosta, oot kuitenki vaa pannu menemää muijaas." joel jatkaa vittuiluaan. "lopeta." tiuskaisen uudelleen. "en, bändi on ihan helvetin tärkee jokaiselle enkä voi uskoa sitä että toi vitun tyhmä ei oo tullu studiolle." joel melkeinpä huutaa. "anteeks.." joonas mutisee rintaani vasten ja tunnen kuinka hänen kroppansa nykii pienesti itkun voimasta. "joel painu vittuu nääks mitä teit joonakselle!?" huudan joelille ja alan rauhoittelemaan joonasta. pian joonas nukahtaa syliini joten vien hänet äänitystilaan sohvalle nukkumaan. menen takaisin studioon ja tönäisen joelia. "vitun tyhmä tajuuks mitä sä aiheutat joonakselle!? tajuuks miten vaikeeta tää sille on! joonas on ihan vitun herkkä et voi alkaa jumalauta huutamaan sille asiasta mille se ei voinu yhtään vittu mitään!?" huudan joelille pää punaisena. "oo sinä hiljaa siinä! ooks kusessa siihe vai miks kiinnostaa niin paljon!?" joel huutaa minulle takaisin. "en. en ole. mulla on tyttöystävä jota oon kosimassa pian en todellakaan oo kusessa joonakseen se on muutenki hetero!" huutokuiskaan joelille. pian tunnen läimäisyn kasvoillani. nään joelin ilmeestä että hän minua löi. "anteeks apua ei mun ollu tarkotus!" joel huutaa järkyttyneenä. "mikä vittu sua vaivaa!" huudan joelille ja lähden parvekkeelle. pian tunnen hennot kädet ympärilläni ja huomaan joonaksen itkuiset kasvot vastassani. "s-se löi s-sua.." tuo änkyttää. "heeiii sshhhh ei hätää." rauhoittelen joonasta. "s-se on mun s-syyt-tä..." blondi pörröpää änkyttää itkuisesti. vedän tuon syliini ja halaan. "joonas rakas se ei ollu mitenkään sun syy. mä sille huusin." rauhoittelen. "j-joo mutta mun takia se alko huutamaan s-sulle.." tuo sanoi jo todella itkuisena. voi raukkaa, hän syyttää itseään tästä kaikesta. halasin häntä tiukasti. halusin että hän tuntee olonsa turvalliseksi ja hyväksytyksi. "n-niko mun pitää k-kertoo jotain..." tuo änkytti rintaani vasten. "kerro vaan" vastasin lempeästi. "n-no mä o-oon h-homo...." tuo kertoo. "oi ihanaa! mä hyväksyn sut täysin." vastaan iloisesti. huomaan kuinka tuolle nousee hymy kasvoille sanottuani tuon. "mitä jos me lähettäis mun luokse ja tehtäis hyvää ruokaa ja katottais sitä homosarjaa mistä tykkäät?" ehdotan pörröpäälle hymyillen. tuo hymyilee minulle takaisin joten lähden joonas sylissäni eteiseen. laitan kenkäni ja joonas laittaa omansa. otamme takit ja kaikki tarvittavat tavarat ja lähdemme autolleni. autan joonaksen autooni ja menen kuskin paikalle. lähden ajamaan kotiin. pääsemme hetkenpäästä sisälle ja alamme tekemään ruokaa. saamme ruuan tehtyä ja menemme sohvalle. päätämme alkaa katsoa sittenkin  kauhuelokuvaa joten valitsen jonkun kauhuelokuvan.
joonaksen pov
olemme katsoneet jo tunnin kauhuelokuvaa. pelkään tätä todella paljon mutta en uskalla sanoa siitä nikolle. istun tällähetkellä tuon sylissä tämän painaessa pieniä suukkoja hiuksiini. pian kuitenkin tunnen kuinka hän laskee minut sylistään ja menee ovelle minnaa vastaan. katson sivusta. "moi rakas" kuulen nikon sanovan. minulle tulee tästä jotenkin huono mieli, joten päätän lähteä kotiin. en tiedä mistä tämä johtuu. en jotenkaan kestä nähdä nikoa tyttöystävänsä kanssa. pian puhelimeni soi. huomaan nikon soittavan. en vastaa. juoksen kotiini ja menen suoraan peiton alle sänkyyni. alan jostainsyystä itkeä. en tiedä miksi. olenkohan ihastunut nikoon..?. ei. en voi olla.  hänellä on tyttöystävä ja hän on muutenkin hetero. en tajua miten voisin olla ihastunut parhaaseen kaveriini. en voi. en saa. päätän soittaa vielä kuitenkin nikolle takaisin.
puhelu
niko: joonas! olin huolissani
minä: mm
niko: miks lähit nii yhtäkkiä..?
minä: en halunnu olla siel enää ku minna tuli kotii.
niko: häh?
minä: niin..
niko: mitä vittua en tajua?
minä: ok
niko: joonas sun pitää puhuu mulle
minä: ei pidä
niko: hhh aha ei sitte
minä: älä suutu pls
niko: suutun. mikset voi hyväksyy minnaa?
minä: pysytyn.
niko: et selkeesti pysty.
minä: nik-
niko: joonas oo hiljaa en haluu kuulla. jos haluut et meiän kaverisuhde jatkuu ni sun pitää hyväksyy minna.
minä: ...
niko: no? miten on?
minä: kyl mä minnan hyväksyn.
niko: jaaha
minä: usko mua
niko: mun pitää nyt mennä. heippa

niko lopetti puhelun. taidan oikeasti olla ihastunut nikoon.....
————————————
juu tällänen alotus tälle kirjalle kertokaa mitä pidätte😍😍
sanoja: 1170

thank you for the pain // niko ja joonasDonde viven las historias. Descúbrelo ahora