ZACH

15. Luonnonlaki

Metsä oli aina ennen rauhoittanut minua: raitis ilma, korkeat puut, kukkulat ja joet... mutta ei tällä kertaa.

Nyt kuulin jatkuvasti ääniä päässäni. Ei, en ollut tulossa hulluksi, eikä se ollut Kai. Se oli Logan. Se rakki ei kerta kaikkiaan osannut pitää kuonoaan ummessa.

Voidaanko kääntyä jo? kuului takaani varmaan viidennettä kertaa.

Hän, tummanharmaa susi, hölkkäsi läähättäen perässäni. Tahtini oli hänelle liian kova, mutta siitä huolimatta hän pysytteli tiukasti kintereilläni; niin etten vahingossakaan pääsisi häneltä karkuun.

Senkus käännyt, murahdin sudelle takaisin. Minä en ollut kääntymässä, en todellakaan. Minulla ei ollut mitään mihin palata. Ei ketään kenen luokse palata.

Et voi lähteä, Logan yritti muuttaa mieltäni, et voi vain jättää kaikkea taaksesi ja elää metsässä!

Itse asiassa voin. Olen tehnyt niin monta kertaa aiemminkin, tokaisin itsepäisesti.

Murahdin itsekseni, kun muistin Harlanin ja hänen kymmenet saarnansa minulle. Pakosuunnitelmani olisi kyllä toiminut aiemminkin, ellei hän olisi hakenut minua joka kerta takaisin ihmisten maailmaan. Mutta ei tällä kertaa. Tällä kertaa minulla oli takuuvarma suunnitelma, joka...

Tiedän mitä yrität, Logan ilmoitti yllättäen.

Miten niin?

Menet rajan yli Kanadaan, jottei Harlan voisi hakea sinua sieltä takaisin.

Huokaisin raskaasti. Jep, juuri se oli ollut suunnitelmani. Minua ärsytti hyvin paljon, että Logan oli tajunnut sen. Ei se ollut toisaalta mikään ihme, sillä olin aina pitänyt häntä viisaana tyyppinä. Minä en varmasti ollut häntä viisaampi, joten en voisi harhauttaa häntä sanallisesti... mutta fyysisesti minulla voisi olla mahdollisuus. Siispä nopeutin vauhtiani.

Älä viitsi Zach, sinut tapetaan heti rajalla, Logan varoitti minua. Hän juoksi hyvin hengästyneenä perässäni, mutta pysyi silti susilaukkani tahdissa.

Yrittäkööt, tuhahdin.

Entä lauma?

Ei minulla ole laumaa, Logan!

Mutta entä kaverisi ja perheesi?!

Kyllä te pärjäätte! ärähdin taakseni. Laukkasin jo melkein täyttä vauhtia, mutta Logan pysyi ärsyttävän lähellä minua. En ymmärtänyt, miksei hän vain luovuttanut ja antanut minun mennä!

Entä Mia?!

Sen kuullessani pysähdyin. Tein niin nopean jarrutuksen, että Loganin täytyi loikata sivuun, jottei olisi juossut päälleni. Hän kompuroi askelissaan ja kaatui. Tummanharmaa karvapallo vain vilahti silmieni ohitse, kun susi rymysi sammalmättäitä pitkin läheistä mäntyä päin. Sen jämäkkää runkoa vasten hän tömähti ja pysähtyi kuin seinään.

Meinasin jo huolestua hänestä, mutta sitten kuulin, kun hän alkoi nauraa. Hetken aikaa Logan vain makasi maassa tassut ylhäällä ja hekotti kuin hyeena. Vähitellen hän alkoi nousta ylös. Uros ravisteli turkkinsa puhtaammaksi sammalista ja neulasista.

Tiesin, että Mian mainitseminen saisi sinut pysähtymään, hän totesi hyväntuulisesti läähättäen.

Älä puhu hänestä, varoitin. En ollut valmis puhumaan Miasta. Se sattui ihan liikaa. Valitettavasti Logan ei ottanut minua tosissaan.

En ole tyhmä Zach, hän naurahti. Minä haistoin Mian sinusta heti. Te pussailitte, niinhän?

Älä, varoitin uudelleen, paljastaen tällä kertaa hampaani.