Järkevää järkeilyä? //////// by Elskuqq

2. Vittuako mä yritän

Pitkän viikon jälkeen on taas perjantai, ja oon kävelemässä bussille kauppakassi kädessä. Ostin ihan normaaleja asioita esim maitoo, kahvia, muroja, leipää, yms yms.

****
Alan alkaa purkaa niitä ostoskasseja oikeille paikoille, esim se ruisleipä pussi menee leipä koriin ja murot vaan keittiön tasolle. Sit oikeestaan lähes loput kylmään.

Sen jälkeen alan laittaa astioita koneeseen, vaikka vihaankin sitä, ja laitan sen sitten päälle.

Keittiö on ihan ok kunnossa, mut 3 kertaa paskempana on olohuone, mun huone ja kylpyhuone. Olohuoneessa on muutama tyhjä viinapullo, mehupurkki ja sukat, kylppärissä tyhjiä shampoo- ja hoitoaine pulloja. Sit mun omassa huoneessa on lattialla kasa vaatteita, vanhoja laskuja jotka on maksettu mun vanhempien toimesta, yms yms.

Sit kans yks veitsi siellä lattialla mun sängyn alla, joka sinne tipahti.

****
Oon kattomassa sohvalla telkkaria, ku mun puhelin alkaa soida, joten vastaan siihen ja hymyilen ku huomaan kuka soittaa.

Taimi.

Taimi on ollu mun yks parhaista kavereista varmaa ykkös luokalta. Siitä kyl jouduin luopuun vuoden aiemmin, koska se sattuu olla vuoden vanhempi.

"Moiii!" Sen pirtee ja iloisuutta täynnä oleva ääni hihkuu.

Vaikka sanoin aiemmin etten tykkää yhtään pirteistä ihmisistä, mut Taimi on yks iso poikkeus. Se vaa sattuu olee liian ihana.

"Moii", mä vastaan sille takasin vähän väsyneellä äänellä. Toistaseks Taimi on varmaan ainut joka tietää mistään, koska en mitenkää viittis häiritä tai huolestuttaa mun muita kavereita, ja ihan hyvinhä mä pärjään muutenki yksin. "Miten sulla menee?" Se vastaa ja sen ääni muuttuu vähän uteliaaks, joka on yks syy lisää miks mä pidän siitä niin paljon, koska sen tunnetila vaihtelee koko ajan maan ja taivaan välillä, ja se että se ilmaisee itteensä niin selkeesti.

"No ihan hyvi. Ei oikee vaa jaksais tehä mitään. Mut entä sul?" Mä vastaan. Oon yllättävän rehellinen sille kaikesta, vaikken kuitenkaa koskaan oo kehannu kertoo läheskään kaikkee sille, koska mua pelottaa et jossain vaiheessa se päättää et mä oon liikaa ja vaa lähtee. "Onks sul menny ny ees vähän paremmin? Tai ooksä syöny ja juonu hyvin ja säännöllisesti?" Taimi kysyy ja mun sydän sulaa taas jonki verran. Se on aina huolehtinu musta sen jälkeen ku se sai tietää mun mielenterveydestä.

"Joo on mulla vähän parempi olo, ja kyl mä syön ja juon ihan hyvin", mä selitän sille lyhyesti taas. "Mut entä sulla? Sä et oikeen vastannu", mä sanon sille ja vaihdan mun asentoo siinä sohvalla vähän paremmaks. "No siis mullaki menee ihan hyvi, paitsi et mun poikaystävä jätti mut, mutta sun ei tarvii murehtii! Se oli loppujen lopuks mulkku ja yks ero ei oo mitään verrattuna mielenterveys ongelmiin", Taimi selittää ja mulle tulee vähän paha olo. Se et se väittää ettei sen asiat oo isoja, vaan koska mulla on ehkä tosiaanki pahemmin asiat, ei silti se hyvää tee sille, jos se jatkaa tolla linjalla pitkään. "Vittu sun kanssas", mä puuskahdan vähän. "Ei oo mitenkään terveellistä vähätellä omia asioita toisten takia. Välillä pitää olla itsekäs ja miettii myös itteensä", mä sanon ja pyöräytän silmiä ittelleni.

Taimi on niin jotenki outo persoona esim sillä tavalla, ettei se osaa kuvitella muutakun et mitä ihmiset ajattelee siitä. Se sit päätty siihen et sille tuli anoreksia seiska luokalla, jota alettiin sit hoitaan ja nyt se on onneks taas kunnossa.

"Nii mut-", Taimi alottaa mut katkasen sen lauseen kesken kaiken. "Joo ei mitää muttia. Hoida ittes kuntoon jooko?" Mä sanon sille, vaikkei mulla olis mitään varaa siihen, mut välillä sille pitää takoo vähän järkee päähän, että se jotenki ymmärtäis. "No okei, mut vastapalvelukseks sä ponnistelet siihen et oot vähintään kuukauden kuivilla kaikesta sonnasta viiltelystä känneihin", se sanoo tomerasti ja pyöräytän mun silmiä. "Mä voin yrittä", mä vastaan sille.

Vittuako mä oikeesti yrittäisin.

"Nonii, hyvä! Mut mun pitää mennä nyt, sori. Soitellaan myöhemmi", Taimi sanoo. "Okei, moikka", mä vastaan ja se sulkee sen puhelun.

Meen takas makuu asentoon sohvalle, ja tajuan etten oo syöny koko päivän aikana varmaan vittuakaan, mutta nyt ei enempää huvittais nousta ja alkaa säätää jotain.

****
Arvatkaas mitä? No vittu nukahin.

Kello on joku 3.47 kun katon, enkä mitenkää jaksais liikkua mihinkään suuntaan, joten avaan mun puhelimen ja meen taas snäppiin.

Aikalailla mun kaikki sisuskalut menee 360 astetta jokaseen ilmansuuntaan vuoron perään, ku nään kuka on äddänny mut.

Joonatan, perkele.

Mun tekis mieli itkee ja nauraa, mut tällätteissä vitun unikaasuissa hyväksyn sen, odotuksilla et se tulee vaa haukkuu mut pystyyn chattiin ja sit se estää mut, koska mitä muutakaa se tekis?

Muutama minuutti menee, ja se kirjottaa jotai chattii.

Huomaa etten oo ainut hereil.

Half swaippaan sen, koska en kuitenkaa haluu avaa sitä, ja oon vähä järkyttynä siitä mitä siin lukee.

Ja ei, siinä ei lue sanoja "huora", "tapa ittes" tai "vedä rantees auki".

Siinä on vaa iha helvetin poliittine, mut vitun outo kysymys, jota en olis olettanu siltä.

Joonatan

|emt mut tarvisin sun apuu jossai essees mis käsitellää mielenterveyt

Minä
|ööö nii mitä vittua? Vrm löydät jonku toisen jos ees vähä yrittäisit joskus

Joonatan
|sulha on ongelmii nii voit kertoo mite se vaikuttaa sun arkeen yms. Ei ketää muutakaa tuu mielee

Mitä vittua ton ihmisen päässä liikkuu?

Puristan mun vasenta kämmentä nyrkkiin vitun kovaa, joten se aiheuttaa mulle kipua, ja kipu nautintoo joten kaikki vaan voittaa. Eiks nii?

Vitun hullu.

Nousen ylös ja kävelen mun huoneeseen, jossa sit otan mun vaatteet pois -tai no jätän alusvaatteet- ja nappaan mun vaatekaapista valkosen ylisuuren t-paidan, joka peittää ihan tarpeeks. Sen jälkeen taiteilen iteltäni liivit pois ja meen nukkuun.

Uudelleen.

****

Täs ei tapahtunu nyt paskaakaa ja tää oli vitun tylsä, mut menkööt nii tulee jotai sisältöö tähä💀 vois kans itkee tän paskakasan takia jonka oon tähän maailmaan luomu tbh😂💀

Sanoin yhteensä: 910