Onks mulle oikeesti
paikkaa täällä
ku kotikaan ei tunnu kodilta
uuden koulun käytävät ei oo omat
ulkona metsässä puiden lähellä
oon aina hetken kotona
turvassa, piilossa ihmisiltä
mut sieltä on aina pakko lähteä
palata harmaaseen
maailmaan joka ei tällä tasolla
ihmisten tasolla jolle se varmaan jää
oo ikinä turva
se vaan muistuttaa
kuinka tuhotaan ja rakkaus rikotaan
ja mulla on vaan
puut kivet ja sanat
loputon taivas
joka ei tiedä pahuudesta
YOU ARE READING
runoajatuksia
Poetryeli ajatuksia runomuodossa (luotu koska blogiin ei voi julkaista kaikkea, sitä seuraa liikaa irl-tuttuja)
