runoajatuksia

rehellinen katu

rehellinen katu

rehellinen kattaus ihmisiä

sadepisarat jotka ropisee asfalttiin

kerrostalon karheaan seinään nojaa

nuori ihminen, luut törröttää kyljistä

päässä liikkuu kalorit askeleet vaa'an lukema

muistele ei lapsuutta repussa puolikas riisikakku

nainen kävelee ohi hiukset sekaisella nutturalla

puree huultaan, väsyttää hitosti

ei huomaa oppilastaan maassa, sitä luokan parasta

toisella puolella tietä nuori mies liimailee

katupylväisiin tarroja, 'maito on vasikoille ei meille'

ihan okei ajatus miettii kirkosta palaava

liittää kädet yhtään kuiskaa taivaalle 'apua'

mies istuu pysäkillä ja yrittää peittää

mielestään katseet joita häneen luodaan

vihaisia siitä että hän pakeni sotaa

kirjastokorttinsa himokuluttaja haikailee kirjakaupan

lasisella ovella, miksi kirjat ovatkaan niin kalliita

yksi ei lapsi enää muttei aikuinenkaan

puhelintaan tuijottaa

ihastuksen ig-tilin läpikoluaminen meneillään

ehkä vielä jonain päivänä uskaltaisi kertoa

rehellinen katu

(rehellisyys maan perii)