Pov-kitty:
Kylven pehmeässä näytön hehkussa en voi olla virnuilematta jatkuvien vitsien pompotellessa ympärilläni koko yön. Miesten perusjutut mene tekemään voileipä helvetin pesukone kuulut keittiöön, alkavat käydä vanhoiksi, mutta hei, ainakin teen joitakin hienoja siirtoja pelissä.
Mietin vastakkaista repliikkiä, ehkä jotain tyyliin: "Teen niin hyviä voileipiä, että naiset ansaitsevat oman esport liigan." Ei, parempi pitää tyyneys ja säästää nokkelat huomautukset jälkipelin "gg"-mic dropiin.
Yön edetessä pelaamisen maailma ja sen Discord-meemikupla ovat muuttuneet turvapaikakseni. Vaihdamme vitsejä - jotkut hieman rohkeampia ja tuhmempia, toiset saavat kyyneliä silmiini naurusta . Mukavaa aikaa, vaikka olemmekin vain pikseleitä ja naurua.
Unen tarpeen lähestyessä päätän maustaa tilannetta ja tutkia appeja. Eräs appi kiinnittää huomioni, päätän kokeilla sitä: pelaajakumppani-appi. Avattuani sen ja täytettyäni mieltymykseni, se tuntuu kuin hahmokortin laatimiselta, ilman tavallisia RPG-tietoja. Puoliksi odotan sen kysyvän veriryhmääni - kuulostaa kuin deittisovellukselta.
Painan hakunappia, ja näyttö täyttyy alfalta, joka kutsuu keskusteluun. "Alfa pelissä vai alfa elämässä?" mietin virnistäen. Ei haittaa liukua DM:iin rennolla "moi":lla. Saatan heittää mukaan kepeän, "Oletko loot drop? Koska luulen että löin jättipotin juuri."
Nauran omille kiusallisille ideoilleni alfaista makuuhuoneessa ja miettien miltä tuntuisi olla jonkun vahvan alla.
Kolme pistettä ilmestyy näytölle, ja jään odottamaan virtuaalista yhteyttä, joka saattaa nostaa pelini tasoa.
Näytön kolme pistettä kiusoittelevat minua jännityksellä, ja lopulta alfa vastaa. "Hei siellä. Tuntuuko koskaan siltä, että oikea peli on ulkopuolella pikseleistä?" hän pohtii, sanansa kantavat mysteerin tuntua.
Nostan kulmaani filosofiselle käänteelle mutta päätän leikkiä mukana. "Totta, mutta hyvin tehty headshot voi tuntua aika todelliselta", vastaan, tuoden keskusteluun annoksen pelaamisen huumoria.
Hän naurahtaa hiljaa, vastauksensa kaikuen virtuaalisen hiljaisuuden läpi. "Headshotit ovat vasta alkua. Siellä ulkona odottaa koko maailma tutkittavaksi. Oletko kokeillut tehtävää näytön ulkopuolella?"
Hänen sanansa osuvat johonkin, ja huomaan olevani kiinnostunut keskustelumme arvoituksellisesta käänteestä. "Minkälaisista tehtävistä puhumme täällä? Todelliset saavutukset vai jonkinlainen salaseuraan liittyminen?" heittelen, yrittäen pitää kevyen sanailun yllä.
Hän pysähtyy, näyttää punnitsevan sanojaan. "Sanotaan vain, että elämällä on omat pelinsä odottamattomine tasoineen. Haluaisitko liittyä seikkailuun?"
Se on kutsu, jossa on mysteerin vivahde, enkä voi olla kiinnostumatta. "Tietenkin, miksi ei? Mikä on tämän todellisen elämän pelilaudan ensimmäinen tehtävä?" tiedustelen, valmiina odottamattomalle matkalle, joka saattaa avautua pelikokemukseni rajojen ulkopuolella. Alfa vastaa, ohjaten keskustelun tuntemattomille vesille. "Entä jos siirrymme äänikeskusteluun? Tuntuu siltä, että todellinen seikkailu alkaa, kun sanat lausutaan, eivät vain kirjoitetaan."
Mielenkiintoni herää , suostun, ja pian äänemme ylittävät digitaalisen kuilun. Nauru täyttää tilan, kun jaamme pelaamisen huveja ja vitsejä, jotka ylittävät näytön. Hän ehdottaa sitten: "Oletko koskaan harkinnut videon lisäämistä sekaan? Se lisää kokemukseen aivan uuden tason."
Pienellä epäröinnillä suostun, ja näytöt paljastavat enemmän kuin pelkät avatarit. Myöhään yöhön asti jatkamme pelaamista yhdessä, tunteiden vahvistuessa. Kun keskustelu kääntyy uneliaisuuteen, hän ehdottaa: "Entä jos otamme vielä yhden tason? Pelaamme siihen asti kunnes nukahdat, ja minä olen täällä valvomassa."
Haavoittuvuuden hetkessä suostun, ja jaettu pelimme kehittyy intiimiksi yhteydeksi. Yö etenee naurun, pelailun ja, minulle tietämättä, hänen tarkkaillessaan, kun vaivun uneen.
Tumma nauru kaikuu uneeni olet minun...
