Sä olit aurinko
Liian kirkas katsottavaksi
Sä olit enkeli
Liian upea uskottavaksi
Olen tottunut pimeään
Olen antanut sen tulla luokseni
Peittää minut verhoonsa
Olen pimeyden olento
Koska valossa voi nähdä kaiken
Entä jos se onkin jotain rumaa
Entä jos se onkin jotain pahaa
Sä olet aurinko
Valaiset kaiken
Mutta teet sen niin kauniisti
Etten edes pelkää
Uskallan tulla esiin
Katsoa maailmaa
Jonka kirkkaus satuttaa
Mutta se tässä eniten pelottaa
Kun olen kokenut tämän ennenkin
Ja sitten kuitenkin kaikki tuhoutuu
Mut rikkoo vain pahemmin
Kuinka pahasti voi olla rikki
Kuinka monta kertaa
Mut voi ylös nostaa
Vain jotta saisi pudottaa
Milloin olen niin pahasti rikottu
Ettei enää huoli kukaan
Saisin rauhan
YOU ARE READING
Runoja
PoetryJoskus on pakottava tarve kirjoittaa. Ilman sääntöjä, ilman lupausta ajatusten kelvollisuudesta.