Tennissukan avautumiskirja🖤

2.

Yksinäisyys. Se syö todella sisältä. Pitkittyessään se vie vaan viimesetkin itsetunnon rippeet, vie vaan syvemmälle pohjalle..

Yksinäisyys saa miettimään, että onko sitä tarpeeksi? Pitääkö kukaan susta oikeesti? Onko vaan taakka muille? Onko tässä ylipäätään ees mitään järkee?

Pikkuhiljaa sitä alkaa suhtautua kaikkeen negatiivisesti. Ihmisten katseet, eleet, sanat.. tuntuu että ne kaikki on tarkotettu negatiivisesti sua vastaan, ihan kaikki tuntuu siltä..

~ Täytyis kiittää et oon elossa

Mut pääni on päivittäin pelossa

Mehän synnyttiin voittamaan

Turha tulla ees koittamaan.. ~

Joskus vaan istun mun kämpän lattialla ja itken. Ahdistun ja itken. Tekis mieli huutaa kaikki paha olo pois, mutta ei vaan jaksa, ei oo voimia..

Joskus käy mielessä, että mitä tapahtuis, jos tän vaan lopettais? Lopettais kaiken, eihän täs oo enään mitään järkee. Löydettäiskö mut? Jäiskö kukaan kaipaamaan?

Joskus vaan nauran, kuinka koko ihmisen olemassaolo on vaan yks iso vitsi. Jos et menesty ja pääse elämässä eteenpäin, et oo mitään. Oot monien silmissä täys nolla, epäonnistuja..

Mutta entä jos ei vaan oo voimia ees yrittää? Entä jos ei vaan jaksa? Ahdistaa liikaa ihmiset ja tää ympärillä pyörivä maailma?

En tiiä, yksinäisyys saa vaan pohtimaan liikaa kaikkia asioita. Pää meinaa räjähtää, tuntuu että tulee hulluksi..

~ Jos olin matkalla, en enää tiedä minne

Ja viekö tää tie koskaan perille ~

Yksinäisyys aiheuttaa myös häpeää. Ai miksi? Sitä en itekkään tiiä. Kai se on vaan pelko siitä ajatuksesta, että ihmiset näkisi sut luuserina ja epäonnistujana. Eihän kukaan nyt sellanen halua olla..

Ihmisten läsnäolo saa sut pikkuhiljaa vaan ahdistuneeks. Se vaikuttaa sun normielämään. Kai sekin sit hävettää? Hävettää, että ihmiset näkee sut erilaisena, hulluna? En tiedä..

Joskus tekisi vaan mieli juoda pää täyteen. Saada edes hetkeksi ajatukset muualle. Edes hetkeksi sisäiset äänet hiljenemään. Onko siinäkään järkeä? En tiedä. Onko missään mitään järkeä?

~ Ristiriitainen mentaliteetti

Muurit suojaa mun identiteettii

Ennen yksinäisyys pelotti

Nyt se on mun koneeni pilotti

Oon hyvä tekemään töitä

Turruttamaan tunteita, juhlimaan öitä

Kysyt, miks on niin vaikea vaihe?

Tää on mulle vähän hankala aihe ~

En tiedä, ehkä tähän tottuu ajan kanssa. Ehkä sitä joskus saa vielä itsensä nostettua pinnalle. Jos siihen tarvii vaan vähän aikaa? En tiedä? Vaikeita asioita, sitä on ihan yksin. Vain minä ja omat ajatukset.

(Biisi: Ellinoora - Matkalla, (Vain elämää, kausi 14))