Älä itke rakas

~ Osa 1, Yhdessä taas ~

Welcome mun uuteen tarinaan eeeh toivottavasti pidätte xd mut ei mul muuta

Karon näkökulma

Heräsin aamulla siihen, kun isäni avasi verhot ja Aurinko paistoi suoraan silmääni.

"Herätys Karo!", Isäni sanoi kovaan ääneen, jotta varmasti kuulisin.

"Onko pakko?", Kysyin ja käännyin toiselle kyljelleni.

"On, valitettavasti. Sinulla on koulua", Hän muistutti minua. Ainiin, voi vittu. "Vai etkö halua nähdä rakasta Leoa?", Isäni jatkoi kiusoitellen.

"Iskä! Se on vaan kaveri", Sanoin, mutta tunsin kuinka poskeni alkoivat punoittaa.

~~~

Käynnistin moponi ja laitoin vielä kypärän päähän ennen kuin lähdin ajamaan koululle.

Liikenteessä oli yllättävänkin paljon ihmisiä, mutta toisaalta ei mikään ihmekään. Kaikilla alkoi taas koulut ja työt.

Käännyin viimeisestä risteyksestä ja huomasin jo tutun hahmon nojaamassa koulun seinää vasten.

Jätin moponi parkkipaikalle ja kävelin kypärä kainalossa ystäväni luo.

"Moro Mikael", Sanoin kaverilleni ja kuulin heti vastauksen häneltä: "Moi"

"Onks Leo viel tääl?", Kysyin Mikaelilta. "Ei oo näkyny", Hän sanoi.

"Ai okei", Sanoin ja katsoin nopeasti ympärilleni.

"Miten nii, oisiks toivonu et se ois täällä?", Mikael kysyi virnistäen.

"Mitä? Ei, en", Sanoin ja tunsin taas kuinka poskeni alkoivat punoittaa. Katsoin toiseen suuntaan, jotta Milael ei huomaisi sitä.

Hetken päästä kuulin kuitenkin tutun äänen takaani. "Onks täällä kaivattu mua?"

"Must tuntuu et Karo o kaivannu sua ku eka asia mitä se sano mulle oli 'onks leo viel tääl'", Mikael sanoi Leolle.

"Turpa kii Mikael", Sanoin ja pyöräytin silmiäni. Miksi hänen piti olla oikeassa?

Puhuja oli selkeästi Leo, en voisi ikinä sekoittaa tuota ihanaa ääntä kenenkään muun ääneen.

Käännyin ympäri heti kuultuani Leon äänen ja katsoin hänen vihreisiin silmiin ennen kuin kiinnitin huomioni hänen hiuksiin. Ne olivat erilaiset kuin aiemmin, ja pidin siitä. Ne olivat nyt hieman sotkuiset ja roikkuivat melkein Leonin naaman edessä.

"Katos, oot saanu uuden hiustyylin, värikin on taas normaali", Totesin, kun ihastelin hänen luonnollisesti blondeja hiuksia.

"Sä et oo tainnu hirveesti muuttua kesän aikana", Leo sanoi ja oli ihan oikeassa, en ollut muuttunut ainakaan ulkonäöllisesti hirveästi, toki hiukseni olivat hieman pidemmät kuin kesän alussa, mutta muuten ne olivat täysin samanlaiset.

Mä pukeuduin edelleen samalla tavalla kuin aiemminkin, käytin samaa hajuvettä ja olin lyhyempi kuin Leo.

~~~

"Ehdin jo unohtaa kesäloman aikana miten kauheeta matikka onkaan", Sanoin naurahtaen, kun kävelin ulos luokasta Leon, Mikaelin ja Roopen kanssa.

"Tosiaan, mä en ymmärtäny vittuakaan tosta mitä tehtiin", Mikael sanoi.

"No onneks nyt o ruokailu", Roope totesi ja otti puhelimensa taskustaan, koska hän sai ilmeisesti snäpin joltain tyypiltä.

"Ainii olin unohtanu kertoo mut mä ja Nea ollaa nykyää yhessä", Hän kertoi.

"Ooh onnee!", Sanoin.

Olin iloinen ystäväni puolesta, mutta toivoin vain, että olisin yhtä rohkea kuin hän ja pystyisin kertoa tunteistani Leolle.

"Mitää, oikeesti?", Mikael ihmetteli. "Emmä uskonu et sä oikeesti uskaltaisin tehä sen", Hän jatkoi yhtä yhtä ihmeissään.

"Onks Karol ketää kiikaris nytte?", Mikael vuorostaan kääntyi mun suuntaan virnistäen.

"No ehkä onki", Sanoin vain vastaukseksi. En mä sitä nyt kertoisi keneen oon ihastunut, kun Leo oli kirjaimellisesti mun vieressä.

Sitä paitsi he eivät edes tienneet mun olevan homo.

"Mitä? Oikeestiko?", Roope kysyi multa.

"Joo oikeesti", Vastasin vain hänelle.

"Kuka?", Mikael kysyi.

"Emmä haluu ny sanoo", Sanon katsoen muualle. Nyt vittu jotain muuta mistä puhua, ja vähän äkkiä.

"Mitäköhän ruokaa siel muuten on, tietääks kukaa?", Leo kysyi.

Ihan kuin hän osaisi lukea ajatuksiani. Toivottavasti ei kuitenkaan osannut...

Sanat: 515

Ööö öö toivottavasti tää nyt ei oo aivan täyttä kuraa ja joku ees lukis tätä mut omg eka osa valmis?? Eikä siinä mennykään ku yli kaks kuukautta tyylii lol Koitan saaha vähä nopeemmin kirjotettuu noi tulevat osat xd nii ja en sit tiiä mitään lukiosta ni varmaa kerro siitä paljoo täs sit