Älä itke rakas

~ Osa 2, Iltakävely ~

Karon näkökulma

Istuin huoneessani työpöytäni ääressä torstai iltana. Mun pitäisi tehdä jotain äidinkielen esseetä, koko juttu ei kuitenkaan kiinnostanut minua ollenkaan. 

Vierittelin lyijykynääni pöydällä samalla, kun koitin keksiä jotain, mitä kirjoittaa koneelle. 

Joku varmaan miettii miksi mulla oli lyijykynä? No koska mulla oli siinä vieressä paperi, jolle pystyin piirtämään, tai no piirtämään ja piirtämään todellisuudessa aioin vain sotkea paperille, jos alkaisi ärsyttää. 

"Vittu!", Sanoin, koska ärsyynnyin ja en keksinyt mitään, joten paiskasin koneen kiinni. Hengitin syvään ja koitin rauhoittua. 

Ehkä pieni kävely voisi auttaa. 

Nousin tuolilta ja suuntasin alakertaan ja katsahdin keittiöön, missä ei ollut ketään. Omituista. Yleensä siellä oli aina joku. No jaa, ainakaan ei tarvinnut sanoa kellekään, mihin olen menossa. 

Laitoin nopeasti kengät jalkaan, mutta en jaksanut ottaa takkia. Kyllä siellä varmasti pärjäsi hyvin hupparissa. Eihän kello ollutkaan kuin vain 18.17...

Astuin ulos talostani ja tarkistin, että minulla on avaimet mukana ennen kuin suljin oven ja lähdin kävelemään johonkin suuntaan. 

Ulkona oli hiljaista, jopa liiankin hiljaista mielestäni. Yleensä siellä oli aina joku mopojengi tai juoppo kaduilla.

Rehellisesti sanottuna mua pelotti olla siellä tämän hiljaisuuden takia. Tää ei todellakaan ollut normaalia.

Päädyin lopulta mun lähikaupan pihalle, joten ajattelin, että voisin ehkä ostaa jonkun energiajuoman vaikka.

Kävelin kauppaan sisään katsoen maata koska en tällä hetkellä jaksanut katsoa kenenkään naamoja, mutta törmäsinkin johonkuhun.

Nostin katseensi ja sanoin äkkiä, "sori" ennen kuin tajusin, ketä päin olin kävellyt. Leo. Voi vittu.

Leo oli ilmeisesti tajunnut heti, kuka mä olin, kun kävelin häntä päin, koska hän vain naurahti mulle. "Ei se mitää, Karo", Hän sanoi.

"Heh... Mitäs sä täällä teet?", Kysyin Leolta. En tosiaan olettanut näkeväni häntä enää tänään koulun jälkeen.

"Iskä pisti mut ostaa ruokaa loppu viikoks itelleni ku se lähtee jonneki työmatkalle Latviaan", Leo selitti.

"Aa okei, tuleeks se sit niiku sunnuntaina takas vai millo?", Kysyin.

"Vissii maanantaina", Leo vastasi ilmeisesti miettien, muistiko hän oikein. "Mites sä?", Leo kysyi multa takaisin.

"Halusin ostaa energiajuomaa ni jaksan tehä ton äikän esseen loppuun viel tänää", Sanoin. Se typerä essee piti nimittäin palauttaa jo huomenna. Ihan tyhmää mun mielestä.

"Tajuun sua, mä en oikeesti ymmärrä miksei meille voitu antaa enempää aikaa sen tekemiseen", Leo sanoi pudistaen päätään.

Olin täysin samaa mieltä, ei siinä ollut mitään järkeä, että meille annettiin vain yksi päivä aikaa tehdä se koko essee valmiiksi.

"No mut jos sul ei viel oo jotai sanottavaa ni tota mä täst meen ostaa sen juoman ja meen tekee sen esseen loppuu", Sanoin hetken hiljaisuuden jälkeen, sillä se alkoi vaivata minua.

"Hei, oota, oisiks sä halunnu tulla käymää meil viikonloppuna? Mä aattelin kysyy koko porukan sinne et pidettäis joku peli ilta", Leo sanoi vielä.

"Ööh, joo, toki, voin mä tulla", Sanoin ja huomasin, kuinka Leon kasvoille nousi hymy.

"Kiva! Nähää sit huomen koulus", Hän sanoi. Huomasin oikeasti, miten se sai Leon paremmalle tuulelle kuulla toi mun suusta. Vitsi sen hymy oli ihana, en voinut olla ajattelematta sitä.