Kuuluuks Rakkauden Sattuu?

1.

Valtterin näkökulma

Oon junalla matkalla Oulusta kohti Helsinkii mun veljen Tommin luo, koska yksinkertasesti mun äiti ei vaan enää pystyny pitää musta huolta ja oon menossa sinne myös sen takii etten liikkus väärissä porukoissa... Mua suoranaisesti vi*****a tulla tänne ku en mä täälläkään varmaan pärjää ja en todellakaan aijo puhuu kellekkään yhtään mitään ennenku pääsen takas Ouluun.

Mun juna saapuu helsingin rautatie asemalle ja mä nään jo Tommin seisomassa ja oottamassa mua, vierellään joku melko saman ikänen mies jota en tunne mutta luultavasti Veljeni bändi kavereista. Astun ulos junasta huppu päässäni maahan katsoen ja kuulen sen miehen kysyvän minulta olenko kunnossa luultavasti siksi, että olin juuri parisen päivää sitten saanut turpiini ja mulla on yhä iso mustelma silmässä.
V: joojoo... Vastaan tuolle miehelle hiljaa mutisten.
T: no tota Niklas, tässä on Valtteri ja Valtteri tässä on Niklas mut en tosiaan tiiä muistaks sä Niklas nähnees Valtterii sillon joskus bändin alkuaikoina. Tommi selittää tuolle miehelle ilmeisesti nimeltään Niklakselle.
N: aa joo nyt mä muistan! Moi Valtteri kiva nähä taas. Niklas tervehtii minua hymyillen, mutta minua se lähinnä vain vituttaa.
V: voidaanko ny vaa mennä? Kysyn heiltä turhautuneena maata katsellen.
T: Voisit olla vähän kohteliaampi. Veljeni tokaisee minulle.
V: jaaha... Vastaan kylmästi enkä edes ajattele katsovani heitä.
N: Ei se mitään all good. Niklas toteaa rennosti.
T: hyvä. Tuo sanoo vielä ja menemme kaikki autoon.
T: Niklas eiks meillä oo treenit ihan just?
N: no puolen tunnin pääst joo, mut mä kyl haluun studiolla tietää sit kaiken Oskarin ja Aatun eilisest baari keissist! Niklas toteaa innoissaan vähän humoristisella äänensävyllä.
T: uskon, ja mä ajan täst nyt suoraan studiolle. Kuulen Veljeni toteavan.

Hetken kuluttua huomaan auton pysähtyvän jonnekkin parkkipaikalle, katselen ympäristöä auton ikkunoista ja havahdun taas maan päälle kun Niklas avaa minulle auton oven.
N: perillä ollaan! Tuo sanoo minulle ystävällisesti.
V: kiitos... soperran hiljaisesti ja nousen ylös autosta. Huomaan kuinka Niklas hymyilee minulle meidän kävellessä kohti studion ovea.

Astun sisälle studioon Tommin perässä.
V: oliko mun pakko tulla mukaa?... kysyn ja pääni sisällä toivon että voisin vain juosta pakoon.
T: oli. Tommi vastasi minulle epäröimättä.
Olen riisunut jo kengät eteiseen ja huomaan studiolla kaksi muuta Tommin bändi kaveria katsoen minua melkeimpä suoraan sieluun.
O: Mooi! Onks tää se sun pikkuveli? Toinen heistä tervehtii minua basso kädessään.
T: juu, Valtteri muistatko Oskarin? Veljeni kysyy minulta.
V: joo... terve vaa.Tervehdin tuota vaikka tosiaan minulla ei ole mitään hajua kuka hän olikaan. Istun studion sohvalle kyyry asentoon ja pistän hupun päähän.
Kuulen kuitenkin kun Oskar "kuiskaten" kysyy veljeltäni, että olenko minä aina ollut tällainen, ilmeisesti hänenkin mielestä olen täysi kusipää jo heti alkuun..
T: ei todellakaan. Tommi vastaa Oskarille. Minä vaan huokaisen ja kannattelen päätäni käsieni varassa.

Hetken kuluttua studiolle saapuu viides bändin jäsen joka yllätys yllätys heti tervehtii minua.
Jn: oot vissiin Tommin veli kiva tavata, mun nimi on Joonatan. Tuo esittelee minulle itsensä.
V: joo tosi kiva. Vastaan sille kylmästi ja laitan kuulokkeet päähäni.
T: Valtteri?! Kuulen kuulokkeiden alta Veljeni kyseenalaistavan äänen.
V: no mitä?!? Kysyn ärsyyntyneenä jaSiirrän kuulokkeiden toista puolta niin, että kuulen Tommin äänen. Mutta Tommi ei kuitenkaan enää sano minulle mitään vaan antaa vain vihaisen katseen perääni.
P

ian vielä viiminen jäsen saapuu paikalle mutta yllätyksenä jopa minulle hän ei heti tule luokseni ja tervehdi minua vaan kysyy luultavasti tavallaan kaikilta kuka olen.
O: se on Tommin pikkuveli. Oskar vastaa tuolle.
Js: jaahas selvä. Hän toteaa ripustaessaan takkiansa naulakkoon.
T: en usko että Valtterisra on muutakun pelkkää harmia.. Veljeni toteaa jo nyt turhaantuneen kuuloisena, mutta en reagoi mitenkään.
O: kyl se siitä sit, kunhan saa olonsa turvalliseks ja rentoutuu meijän seurassa ni uskon, että se kyl rauhottuu. Oskar rohkaisee Tommia.
T: toivottavasti.. sanoo huokaisten ja katsoen studion ikkunasta ulos.

~~~~~~~~~~~
Joo tota täs on tän tarinan eka osa ja vähän kans tän sarjan hahmoja täs mut ei kuitenkaa vielä kaikkee. Kertokaa ihmees mitä mieltä ootte täst alust :)

Sanoja: 636