I'll Be There For You [Joel Hokka] (1) [VALMIS] ✔️

9. Kiertue ja koti-ikävä 2

Joel:

Viikko 2:

"Jumalauta mun kurkku on kipee.." Aleksi valitti jostain päin bussia
"Älkää huutako.." kuului Joonaksen ääni
"Kylmääää.." Olli valitti samasta suunnasta

"Te ette nyt tuu kipeeks, kaikki jotka vähänkin oireilee niin punkkaan mars.." Santeri huusi
"Oon jo!" Joonas huusi
"Hep, ei tää voi huonompaan enää mennä.." Aleksi huusi ääni painoksissa
"Juujoo, mun lämpöpatterin vieressä.." kuului Ollin muminaa

"Nyt jos teitä kaatuu enemmänkin.." Santeri huokaili
"Katotaan joudutaanko peruu jotaki.." Tommi sanoi mua vastapäätä istuen
"Toivottavasti ei.." sanoin

Olli ja Aleksi huolehti toisistaan niinku aina, kun toinen oli kipee tai molemmat. Niko huolehti Joonaksesta, tasan nytkin nuo oli lähekkäin, silläkin riskillä että tartuttaa toisen.

Onneks mitään ei tarvinnu perua, mulla tosin lähti ääni. Yhtä nopeesti se tuli takas. Olli ja Aleksi sairasti pari päivää, samoin Joonas. Flunssa yritti kaataa myös Nikon, mutta se taisteli sitä vastaan.

Olihan viikko, enää viikko niin pääsen Mirellan luokse.

Viikko 3:

"Enää parit keikat, sit pääsee kotiin.." Joonas hihkui
"Jaksaa jaksaa.." Niko sanoi
"Entä jos ei?" Aleksi naurahti
"Pakko painaa pitkää päivää.." Olli lauloi
"Miks mulla on fiilis että mua oottaa joku ylläri kotona?" sanoin
"Ai meinaatko?" Tommi kysyi
"Emmä tiiä.." sanoin

Pian meillä lähti taas vähän käsistä, mulla oli jäätävä ikävä Mirellaa, halusin vaan sen luokse. Enää pari keikka jäljellä!

"Kiitos ja anteeks jätkät.." laukasin kun kiertue oli viimein ohi, tuskallisen pitkä kotimatka oli alkamassa ja noustiin ekalle 6 tunnin lennolle, sen jälkeen 4 tunnin lento ja vielä 3 tuntia ja oltas kotona.

Eka lentoväli oli levoton, toisella välillä kaikki nukku, myös minä. Vika lento, porukka todellakin odotti että kone laskeutuu Helsinki-Vantaalle.

"Sano Mirellalle terkkuja! Olli huikkasi kun lähtivät Aleksin kanssa taksilla kotia kohti. Niko ja Joonas lähti yhtä nopeesti. Tommi jäi hoitamaan Helsinkiin jotain rumpujuttuja, joten jauhoin hetken sen kanssa ennen kun mun taksi tuli.

Vihdoin kotona, mä niin otan Mirella mun haliin enkä päästä sitä pois, kolme pitkää viikkoa ilman rakasta ihmistä, ei oo mikään helppo nakki.

Kun taksi ajo tutun talon pihaan, maksoin ja otin mun tavarat ja hengitin hetken raitista ilmaa.

Kävelin kohti omaa rappua, otin hissin ja raahasin laukut perässä, kolmas kerros.

En voinu olla varma oliko Mirella kotona, valvoko se vielä vai mitä se teki. Siitäkin huolimatta kolisin turhankin lujaa kun avasin kotioven.

"Honey im home!" huikkasin kun pääsin eteiseen
"Ihanaa sä tulit! Mirella sanoi ja hyppäsi mun kaulaan
"Joo mullakin oli ikävä.." sanoin ja halasin tuota lujaa.
"Mulla on sulle yllätys, mä oon tienny hetken, mutta ootin että tuut kotiin.." Mirella sanoi
"Mitä mä oon unohtanu?" kysyin, mitä oli tapahtunu?
"Et mitään, mutta meitä on ens kesänä kolme.." Mirella sanoi
"Häh, kolme? Eiku, ootsä raskaana?" kysyin, oliko tää totta?
"Oon, mut aika alussa vielä.." Mirella sanoi
"Hitto, musta tulee isä!" melkein huusin
"Sit vielä hiljaa, et kerro muille.." Mirella sanoi
"No en kerro!" sanoin

Olipas tää ihana kotiinpaluu, musta tulee isä jos kaikki menee hyvin. Ehkä vähän väärä ajankohta, mutta ihan sama! Nyt mulla oli kaks aarretta joita suojella, Mirella ja pieni ihmisen alku.

Ehkä oisin voinu kiellosta huolimatta kertoo muille, mutta tää oli vielä niin alussa, ehkä odotetaan kun ollaan turvallisilla vesillä.

... ... ...

Semmonen yllätys kun tuut kotiin kiertueelta! ;)

515 sanaa!

Yllättyneet parijonoon jotka arvas ton lopun, paitsi että en tainnu ees vihjailla tuosta? :D

Ja sit palataan yhteen lukuun päivässä, ellen sitte innostu julkasee enempää! <3 :)