vapaa artistinen akustinen

3 (tw itsetuhoisuutta) kantsii silti lukee vaik loppu

Ryntään huoneeseeni.
En ota Emmanuelia käteen, se nukkuu terraariossa.
Emmanuelin sijasta otan käteeni teroittimesta irrotetun terän.
En mä ole masentunut. Tää on aina ollu mun tapa hallita tunteita.
Nostan nopeasti hihani ylös, ja katson jo valmiiksi arpista käsivarttani. En halua tätä. En todellakaan halua tätä.
Teen sen silti. Riinan sanat pyörivät päässäni kaijuten.
"Meidän lapsi on autisti"
"Kolme diagnoosia"
"Ocd"
"Adhd"
"Meidän lapsi on autisti"
Autisti
Autisti

Tunnen kuinka kipu osuu ranteeseeni.
En halua tätä ollenkaan. En ollenkaan. En yhtään.
Tunnen kivun kolmannen kerran, se tulee neljännen ja viidennenkin kerran.
Tajuan kuinka selvät jäljet ovat.
Tajuan että en enää voi pitää t-paitoja.
En enää.
Mä meen makaamaan sängylle.

Yö on kääntymässä aamuyöksi, kun huone tappaa mua.
Mä menen hiljaa eteiseen. Puen kengät ja avaan oven.
Äiti ja isä ei kuule. Ne on yläkerrassa.

Mä kävelen katulamppujen alla kohti Mikan kotia.
Nään valon Mikan ikkunassa, se on edelleen hereillä. Tietty se on.
Kiipeän palotikkaita Mikan ikkunan viereen. Koputan pari kertaa.
Toinen käteni pitää tikkaista ja venyy hieman. Tunnen kuinka viillot sattuvat entistä enemmän.
Mika tulee säikähtäneenä ikkunaan.
Hän avaa suuren paloikkunansa ja kiipeän sisälle.
"Whats up" Mika kysyy.
Sitten romahdan. Romahdan ja itken.
Mika istuttaa mut sen sängylle.
"Sine mikä sulla on" Mika kysyy.
Nostan hihaani ja näytän jälkiä.
Mikan silmät laajenevat.
"Sine?" Mika kysyy ihmeissään.
"Mitä kävi?" Se kysyy.
Kerron Riinasta ja rokkibändeistä.

Mika kuuntelee eikä ala kyseenalaistaa mitään.
"Sine ei tolla oo välii. Nään sut silti aina samanlaisena!!" Mika sanoo.
"Voinksmä jäädä tänne yöks?" Kysyn. Mika nyökkää.
"Voit nukkuu tos sängyllä"
Mika istuu mun viereen sängylle.
Se laittaa käden mun olkapäälle.
Se silittää toisella kädellä mun rannetta.
"Haluutsä jotain kylmää tohon?" Se kysyy.
Nyökkään.
Mika nousee hieman ja ottaa megiksen lattialta. Se laittaa sen mun ranteen päälle.
"Sine älä tee tollai enää." Mika sanoo ja katsoo mua silmiin.
"En mä pysty oleen ilman. Se on ainoo tapa miten saan ajatukset pois mielestä" vastaan.
"Mulla ei oo halua satuttaa itteäni enkä haluu kuolla mut..." jatkan ja alan taas itkeä.
Mika käärii kätensä mun ympärille.
Se tietää ettei mulla oo puhelinta joten se ehdottaa että jos tulisin aina niille kun mulla on semmonen olo. Nyökkään.
Mikan kädet tuntuu lämpimiltä ja turvallisilta mun ympärillä. Taidan nukahtaa sillai et nojaan Mikan olkapäähän.