Your heart is my home

4.

On kulunut muutama viikko ja kesä alkaa lähennellä jo elokuuta. Olen kävelemässä kohti urheilukauppaa, koska juomapulloni sanoin itsensä irti tänä aamuna. Avaan kaupan oven ja astun himmeästi valaistettuun tilaan. Kauppa on kuin suuri halli ja siellä on laidasta laitaan tavaroita. Golf-mailoista surffilautoihin. Katselen ympärilleni, mutta juomapulloja ei näy. Joudun siis pyytämään apua. Näen mustapaitaisen myyjän laittavan luistimia paikoilleen ja suunnistan sinne. "Anteeksi, mutta missä täällä on juomapulloja?" Kysyn ääni hiukan väristen. "Hei, ne on siinä kassojen vieressä", ystävällisesti hymyilevä mies vastaa. Kiitän häntä avusta ja astelen kassojen viereen. Valitsen vaaleanpunaisen pullon ja kaivan pankkikorttini esiin. Olen juuri maksanut ostokseni ja astunut ulos kaupasta, kun törmään johonkin hyvin kiinteään. Nostan pääni ja katson suoraan Connorin silmiin.
"S-sori", sopertelen ja katson kengän kärkiäni.
"Sienna! Miten sun jalka jaksaa?" Huomaan onnekseni Oscarin joka tulee luoksemme.
"Moi, ihan hyvin", vastaan ja hymyilen. Tykkään Oscarista ihan oikeasti. Hän on tosi mukava. "Oscar ja Con! Mihin te jäitte?" Kuulen vielä kolmannen äänen. Katson äänen suuntaan ja näen pitkän ja harteikkaan pojan joka astelee luoksemme. Hänellä on myös ruskeat hiukset kuten suurimalla osalla näistä pojista. Mutta ne ovat jotenkin erilaiset. Hänen silmänsä ovat lämpimän ruskeat ja kasvoilla leikkivät pisamat. "Kukas tää on?" Poika kysyy, kun hän rekisteröi minut. "Aa, Easton tässä on Sienna, Sienna tässä on Easton", Oscar esittelee meidät nopeasti. Hymyilen hänelle ujosti ja kun hän hymyilee takaisin, tunnen perhosten lehahtavan vatsassani. "Sienna, nätti nimi. Et näytä amerikkalaiselta", Easton sanoo ja katselee kasvojani tutkivasti. "Joo, meidän perhe muutti tänne Suomesta pari viikkoa sitten", vastaan ja kuulen miten puheeni kangertelee hieman. Onneksi Easton ei kiinnitä siihen huomiota vaan kuuntelee minua keskittyneesti. "Vau, Suomesta asti. Siellähän jääkiekko on kans suuressa huudossa?" Easton kysyy minulta. "Joo, niin on. Pelaatko sä jääkiekkoa?" Kysyn häneltä. "Äh, en. Arvaa mitä harrastan", hän sanoo ja katsoo minua ilkikurisesti. Katson häntä arvioivasti päästä varpaisiin ennen kuin vastaan. "Mm, baseballia", arvaan. "E-ei. Lumilautailua", hän vastaa ja nauraa. "Oikeasti, lumilautailu on tosi kivaa. Minäkin käyn lautailemassa talvisin", vastaan ilahtuneena siitä ettei kaikki täällä ole jääkiekkoilijoita. "No sun pitää tulla mun kanssa rinteeseen talvella", Easton sanoo ilahtuneena. "Sovittu", vastaan ja hymyilen. Aika kuluu ja pian havahdun siihen, että olemme seisoneet kaupan edessä kaksikymmentä minuuttia. Oscar ja Connor ovat aloittaneet oman keskustelunsa. "Mun pitää kyllä nyt mennä, mutta nähään sitten talvella rinteessä", sanon ja Easton purskahtaa nauruun. "Ei, tuu illalla meille. Ashley ja kumppanitkin tulee", poika sanoo silmät tuikkien. "Ehkä", vastaan hymyillen. "Tuutteko te?" Kysyn enemmän Oscarilta kuin Connorilta. "Joo, tullaan. Nähään siellä", Oscar vastaa, mutta lisää vielä että suosittelee kävelemään jonkun kanssa.
___
Puhelimeni soi ja katson sen näyttöä. Tuntematon numero. Vastaan hieman varautuneena puhelimeen. "Sienna", sanon. "Sienna moi! Kuulin että oot tulossa illalla Eastonin luo. Haluutko kävellä mun kaa", Kaylan ääni kuulu puhelimen päästä. "Kayla, moi! Joo voin kävellä. Se ois kivaa", vastaan ilahtuneena. "Hyvä, nähään siinä teiän tien päässä vaikka puol kuus", hän sanoo ja lopettaa puhelun. "Syömään!" Kuuluu keittiöstä iskän huuto. Nousen ylös ja suuntaan askeleeni keittiöön. Laitan lautaselleni spagettia ja jauhelihakastiketta ja istun pöytään. Greta kamppailee ketsuppipullon korkin kanssa.
"Greta, anna mää autan", tarjoudun ja ojennan käteni kohti pulloa. "Eikä, mää laitan ite", Greta sanoo ja juuri silloin pullo aukeaa, ja turskauttaa ketsuppia ympäri pöytää. Greta pillahtaa itkuun. Otan pullon tytön kädestä ja lähden hakemaan paperia. "Greta ei se haittaa, se oli vahinko", kuulen äidin sanovan Gretalle. Pyyhin roiskeet pöydästä ja äiti käy hakemassa Gretalle puhtaan paidan. "Mä meen illalla mun kavereitten kaa", sanon äidille. "Joo, mene vaan", äiti sanoo.
___
Avaan vaatekaappini ja katson sen sisältöä, farkkuja, huppareita, t-paitoja, jortseja, niistä vaatekaappini pääosin koostuu. On joukkoon kuitenkin eksynyt muutama tennishame, mekko ja villapaita. Lopulta päädyn ottamaan vaaleansiniset jortsit, valkoisen t-paidan ja harmaan hupparin. Hiukset ponnarille ja olen valmis. Eteisessä sujautan jalkaani vielä adidaksen tennarini. "Heippa, mä lähen nyt", huudan aukaistessani oven. "Heippa, oo varovainen", kuulen iskän vastaavan olohuoneesta. Kävelen tien päähän ja näen Kaylan jo odottavan minua. Hänellä on yllään vaaleat pellavahousut ja musta t-paita.
"Moi!" Tervehdin ja hymyilen. "Moi, mennäänkö?" Hän kysyy ja nyökkään. Lähdemme kävelemään yhdessä kohti Eastonin perheen taloa. Juttu luistaa hyvin ja eipä aikaakaan, kun olemme jo suuren talon edessä. Se näyttää aika samanlaiselta kuin meidän perheen talo, mutta monet talot ovat aika samanlaisia täällä kuin meidän. Kayla avaa oven ja astumme suureen eteiseen. Otamme kengät pois ja kävelemme olohuoneeseen. "Moi kaikki!" Kayla sanoo iloisesti. "Moi, tulkaa istuu tänne sohvalle", näen Rosien vilkuttavan meille vaalealta sohvalta. Istumme hänen viereensä ja hän halaa meitä molempia. Alamme jutella kuulumisia, ja pian tunnelma rentoutuu ja alan tuntea oloni mukavaksi. Nousen ylös sohvalta käydäkseni vessassa. "Missä täällä on vessa?" Kysyn Kaylalta ja ja Rosielta. "Se on yläkerrassa", Kayla vastaa ja nyökkään. Lähden nousemaan eteisessä sijaitsevia portaita. Astun yläkertaan ja näen varmaan seitsemän ovea. Katson ympärilleni ja mietin mikä niistä on vessan ovi. "Se on se, joka on sua lähempänä", kuulen Eastonin äänen takaani. "Kiitos", hengähdän ja käännyn ympäri. Vasta nyt tajuan, että meillä on tismalleen samanlaiset vaatteet. Purskahdamme molemmat nauruun. "Kiva asu", Easton sanoo hymyillen.
"Kiitos, niin sullakin", vastaan ja katson Eastonia. Se hetki on kummallinen, tuijotamme vain toisiamme, niin että olen vähän hermostunut. Easton astuu lähemmäs ja seisoo nyt aivan edessäni. Yhtäkkiä hän painaa huulensa omiani vasten. Hämmästyn niin, että melkein älähdän, mutta saan pidettyä itseni kurissa. "Öö sori", kuulemme äänen takaamme ja kavahdamme irti toisistamme. Käännymme ja näemme Connorin seisovan portaiden lähellä ja katsovan meitä silmät tummina. Jos osaisin lukea hänen ilmeitään, tulkitsisin sen tarkoittavan vihaa. "Con, mitä teet ylhäällä?" Easton kysyy ja haroo hiuksiaan. "Aattelin käydä vessassa", Connor vastaa ja aukaisee vessan oven ja astuu sisään. Katson Eastonia ja hymyilen pienesti. Hän katsoo minua ja hymyilee takaisin. Se oli ehdottomasti elämäni paras suudelma. Olen kyllä pussanut muutamia poikia, mutta ne ovat olleet vain pieniä suukkoja. Tunnen edelleenkin Eastonin kädet vyötärölläni. "Lähetäänkö alakertaan?" Easton kysyy ja nyökkään. Kummallisesti vessahätäni on kadonnut. Astelen jyrkät portaat ensimmäisenä alas ja tunnen kuinka Easton astelee aivan takanani.
___
Pelaamme Eastonin isolla takapihalla ultimatea. Hänen pihallaan on uima-allas ja kun meidän joukkue häviää, Oscar ottaa paitansa pois ja hyppää pää edellä altaaseen. Pian kaikki pojat ovat altaassa vaatteet päällä ja me tytöt nauramme sen reunalla. "Tulkaa tekin, vesi on tosi lämmintä!" Oscar huutaa altaasta. Vilkaisen vieressäni seisovaa Rosieta joka nyökkää. Vedän hupparin yltäni ja hyppään altaaseen. Onneksi laitoin t-paidan hupparin alle. Kuulen vierestäni saman aikaisen molskahduksen ja tiedän Rosien hypänneen samaan aikaan. Nousen pinnalle ja näen Kaylan seisovan vielä altaan reunalla.
"Kayla, tuu jo!" Alamme kaikki kannustamaan häntä ja pian Kayla hyppää altaaseen. Nauramme ja juttu lentää hyvin. Easton hakee lentopallon. Alamme pelata ja tunnen onnen kuplivan vatsassani. Pelin jälkeen nousemme ylös altaasta ja istahdan sen reunalle Kaylan ja Rosien kanssa. "Ihan outoa, että koulu alkaa jo ens viikolla", Rosie huokaisee ja painaa päänsä olkaani vasten. "Jep, Sienna mihin high schooliin meet?" Kayla kysyy. "Se oli joku läheinen high school",  vastaan kohauttaen olkiani. "Okei, eli sama missä me ollaan" Rosie sanoo ja hymyilee leveästi. "Hyvä, voit sitte sielläkin tulla meidän porukan kanssa", Kayla sanoo. "Okei, kiva ettei tartte ettiä kokonaan uusia kavereita", huokaisen ja hymyilen helpottuneena. Nousen ylös käydäkseni hakemassa puhelimeni sisältä. Löydän puhelimeni yläkerran sohvalta ja jälleen kerran kuulen Eastonin äänen takaani. Se saa hymyn huulilleni. "Tossa on sun huppari", hän sanoo ja ojentaa hupparin minulle. "Kiitos", sanon ja vedän hupparin ylleni. "Haluutko nähä mun huoneen?" Hän kysyy ja nyökkään. Poika ottaa minua kädestä ja vetää minua kohti vastapäistä ovea. Hän avaa oven ja astun sisään huoneeseen jonka nurkassa on sänky ja sitä vastapäätä on iso vaatekaappi. Seinää vasten nojaa Nitron lumilauta ja sen yläpuolella olevalla hyllyllä on iso palkintorivistö. Tottakai huoneesta löytyy myös pöytä jonka päällä on tietokone. Luultavasti pelaamiseen tarkoitettu. Istahdan sängyn laidalle ja katson ulos ikkunasta. Easton istahtaa viereeni ja istumme hetken hiljaa siinä vierekkäin. Se ei haittaa minua ja tunnen rauhaa. Pidämme toisiamme kädestä kiinni ja hymyilen. "Sä oot tosi kaunis, kun hymyilet tolleen", Easton sanoo ja käännyn katsomaan häntä. "Kiitos, sä oot eka poika joka on sanonu mulle noin", sanon ja hymyilen. Hetken mielijohteesta painan huuleni hänen huulilleen. Suudelma on pehmeä ja kiireetön. Kiedon käteni hänen kaulaansa ja tunnen Eastonin kädet hiuksissani. Se tuntuu oikealta ja tarkoitetulta.