Tarina kertoo kiusatusta, herkästä, epävarmasta ja unelmiaan jahtaavasta tytöstä, jonka kotiolot olivat kamalimmat, mitä pystyi edes kuvitella. Äiti oli kuollut, isä pahoinpiteli ja veli kiusasi niin kotona kuin koulussa. Eikä kukaan tiennyt asiasta...
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Olin samaan aikaan hermostunut, mutta myös innoissani. Jos kaikki menisi juuri niin kuin pitääkin, illasta tulisi mahtava. Jos taas kaikki menisi vituiksi - niin kuin minun elämässäni yleensäkin -, illasta ei tulisi sitten niin mahtava.
Olimme kyllä suunnitelleet kaiken, joten tämän pitäisi onnistua. Katsoin itseäni peilistä korjaillen hiuksiani, käteni hikosivat hermostuksesta. Oliko tämä sittenkin tyhmä idea?
Kuulin pukuhuoneeseen asti, kun Julius alkoi pitämään puhetta. Menin jo ovelle valmiiksi, pian pitäisi mennä. Hengitin syvään muutamaan kertaan, ennen kuin aukaisin hiljaa oven.
Tänään oli ystävänpäivä. Olimme suunnitelleet Astan kanssa Violalle yllätyksen. Kello oli hieman yli kuusi, ja melkein koko yläaste oli koulun juhlasalissa.
"Kaikenlaista ohjelmaa on seuraavan kolmen tunnin aikana luvassa. Mutta nyt, hyvä juhlaväki, Viola Järvinen esittää meille Asta Heleniuksen kanssa.. jotaki, mulla ei täällä lue", Julius hymähti ja sai osan nauramaan.
Kaksikko meni lavalle, Viola pianon ääreen ja Asta mikrofonin luokse. Kaikki seisoivat, joten minun oli helppo kulkea ihmismassassa kenenkään kiinnittämättä siihen niin huomiota.
Viola alkoi soittamaan tuttua biisiä. Hän oli harjoitellut kotona melkein koko sen ajan, kun Suvi ei ollut nukkumassa tai paikalla. Kyllä hän osasi vetää Mikael Gabrielin kappaleen Kipua vaikka silmät kiinni.
En ollut kuullut aikaisemmin Astan laulavan, mutta viimeinpä kuulin. Hän aloitti kertosäkeellä ja selkeästi nautti esiintymisestä. Viola näytti myös siistiltä soittaessaan pianoa, hän ei kyllä näyttänyt ulospäin jännittyneeltä.
Ensimmäisen säkeistön alkaessa Julius oli juossut lavalle ja lauloi Mikaelin osuudet. Viola etsi yleisöstä minua koko biisin ajan, kunnes kolmannen kertosäkeistön kohdalla hän huomasi minut.
Hymyilin hänelle ja vilkaisin Astaa ja Juliusta, he olivat ensinnäkin luotu toisilleen, ja vieläpä yhdessä lavalle.
Yhdeksäsluokkalaiset järjestivät joka vuosi ystävänpäivätanssit. Opettajia ei tänne tullut kuokkimaan, muuta kuin avaamaan ovet hieman ennen kuutta.
Perinne oli ollut ilmeisesti koko yläkoulun rakentamisesta lähtien. Asta kuului oppilaskunnan hallitukseen, joten hän oli päävastuussa kaikesta.
Hän, Julius ja Viola olivat miettineet porukalla, mitä tämän vuotiseen juhlaan tulisi. Julius oli silloin maininnut, että hän oli aikaisemmin esiintynyt useasti.
Ja voi luoja, miten Asta oli innostunut kuin pikkutyttö. Häneltä oli sadellut ideoita, ja pienen suostuttelun jälkeen Violakin oli saatu mukaan ohjelmaan.
