Tarina kertoo kiusatusta, herkästä, epävarmasta ja unelmiaan jahtaavasta tytöstä, jonka kotiolot olivat kamalimmat, mitä pystyi edes kuvitella. Äiti oli kuollut, isä pahoinpiteli ja veli kiusasi niin kotona kuin koulussa. Eikä kukaan tiennyt asiasta...
Oops! Questa immagine non segue le nostre linee guida sui contenuti. Per continuare la pubblicazione, provare a rimuoverlo o caricare un altro.
Olimme Astan kanssa kävelemässä kotia päin. Koulu loppui mukavasti molemmilla jo yhdeltä. Ajattelin hakea Suvin jo aikaisemmin päivähoidosta, jos vaikka tekisimme jotain kummitädin kanssa.
En ehtinyt mainita asiasta Astalle, kun puhelimeeni kilahti viesti. Antonilta. "Jätkä kyselee et haluunks mennä sen kans nuokkarille", luin Astalle viestin sisällön.
"No haluuks sä mennä?" hän kysyi. "No enhän mä ees tiiä missä koko nuokkari on", tuhahdin. Hän alkoi nauramaan vieressäni. Mutta ei hänkään varmasti tiennyt!
voin mä muuten tulla mut mis koko paikka on??
"Musta tuntuu nii tyhmältä", naurahdin itsekin ja odotin Antonin vastausta. Hän lähetti nuorisotalon osoitteen, joten lähdimme kävelemään sinnepäin.
btw astaki tulee
Kuka vittu se on :D
violan ja mun kaveri
"Ja sit se kysyy kuka on Viola", Asta heitti virnistäen. "No ei vielä ainakaa", hymähdin ja tungin puhelimen taskuuni.
Olimme hetkessä perillä. Kävimme peremmälle riisuen kenkämme. Anton odotteli meitä jo sohvalla ja nosti kättään, kun huomasi meidät.
"Aika kivan näkönen paikka", hymähdin katsellen ympärilleni. "Täällä on tosi jees olla koulun jälkee, tää aukee aina syyskuun alussa ja on säännöllisesti auki juhannukseen asti", poika kertoi.
"Pelataanko pullonpyöritystä?" hän heitti sitten ja kaivoi repun taskustaan tyhjän Jaffa-pullon. "No miksei", Asta hymähti ja istuuntui ensimmäisenä lattialle.
Seurasimme esimerkkiä ja pullo laitettiin keskelle pyörimään. Pullo osui totta kai minuun. "Sääntöinä et otetaan vaa totuuksii ja jokanen sit vastaa kysymykseen", Anton heitti.
"No voi saatana", naurahdin. Aistin hänestä, että hän selvittäisi nyt syvimmät salaisuuteni, niin kuin oli aikaisemmin uhannut. Älä pliis vielä.
"Alotetaan klassisella, lempiväri?" Anton aloitti. "Öööh.. valkonen?" pohdin, ei minulla varsinaisesti ollut. "Tummanvihree", Asta ilmoitti varmasti.
"Vaaleenruskee, next."
"No ööh, lempiruoka?" kysyin, kun pullo osoitti Astaa. "Tonnikalapasta ihan ehottomasti. Varsinki Juliuksen tekemä", hän hymyili ja punastui hieman.
